Rekveld on koonnut tieteellisiä elokuvia ja kokeellisia avantgarde-elokuvia yhteisiin esityssarjoihin ja löytänyt arkistohyllyjen kätköissä pölyttyvistä elokuvakopioista vastaavaa surrealistista kauneutta.
ERÄÄSSÄ MIELESSÄ elokuvaohjaaja Mika Taanilaa ja alankomaalaista mediataiteilijaa Joost Rekveldiä voi pitää hengenheimolaisina. Tuoreessa muistissani on Taanilan lyhytelokuva ja videoinstallaatio Fysikaalinen rengas (2002), jonka hän teki tieteellistä koetta esittävän filmimateriaalilöydön pohjalta. Fysikaalinen rengas toi esiin luonnontieteelliseen kokeen rituaalinomaisuuden ja hypnoottisen rytmin. Rekveld on koonnut tieteellisiä elokuvia ja kokeellisia avantgarde-elokuvia yhteisiin esityssarjoihin ja löytänyt arkistohyllyjen kätköissä pölyttyvistä elokuvakopioista vastaavaa surrealistista kauneutta.
REKVELDIN ESIINNOSTAMILLA elokuvilla ei ole pitkään aikaan ollut omaa esitysfoorumia. Osaltaan tämä johtuu tieteenhistoriallisista syistä.
Humanistisen kulttuurin ja luonnontieteellisen sfäärin eripurasta johtuu osaltaan se, että tietyt näkemykset joutavat nopeasti historian romulaariin, josta valpas arkeologi voi kuitenkin edelleen tehdä mielenkiintoisia löytöjä.
”Esimerkiksi 1100- ja 1200-luvun vaihteessa eläneen Robert Grossetesten huomiot valosta kaiken aineen perustana ovat edelleen hyvin kiinnostavia ja innostavia”, kertoo Rekveld puhelinhaastattelussa Rotterdamista. Grosseteste tutki valon taittumista ja sateenkaarta.
Nykytietämys vain etenee niin huimaavaa vauhtia, että unohdamme joskus pysähtyä välittömien aistivaikutelmien, kokemuksen, edessä. Vastaava unohdus on nähtävissä myös taiteessa. Helsingissäkin avantgarde-elokuvan historiallisia esityssarjoja on nähtävillä varsin harvakseltaan.
JOSKUS ”ARKEOLOGISET kuvamateriaalilöydöt” hämmästyttävät tuoreudellaan. Erääseen koosteeseensa Rekveld on valinnut mukaan Thierry Vincensin kokeellisen elokuva Giraglia (1968). Vincens teki muun muassa erikoistehosteita 1960-luvun kulttielokuvaan Barbarella. Rekveldin mukaan Giraglian orgaanisin keinoin luotu muotomaailma muistuttaa hämmentävästi nykyisiä tietokoneella aikaansaatuja 3D-efektejä.
”Elokuvan musiikkitausta on myös lähellä nykyisiä ’hybridisoundeja’, mikä varmaankin lisää vielä entisestään elokuvan eilen tehdyn tuntua”, Rekveld kertoo.
REKVELD KÄYTTÄÄ mediataideteoksissaan itse ohjelmoimiaan ja räätälöimiään tietokoneohjelmia. Hänen toinen keskeinen kiinnostuksenkohteensa on elektroninen musiikki.
”Kiinnostuin alun perin erityisesti avantgarde-elokuvien niistä teoksista, joissa pyrittiin musiikin ja äänen vuorovaikutukseen ja vastaavuuteen”, hän kertoo.
Kiinnostus matemaattisin perustein rakentuvaa kuvakieltä sekä visuaalisten ja äänellisten aistimusten keskinäistä vastaavuutta, synestesiaa, kohtaan on johdattanut Rekveldin myös islamilaisen kulttuuriperinteen äärelle. Rekveldin mukaan erityisesti Turkin ja arabimaiden kulttuurissa aistillisuus yhdistyy kiinnostavasti abstraktiin, matemaattisiin sääntöihin perustuvaan muotokieleen.
JUURI AISTILLISUUDEN ja abstraktin muotokielen vuorovaikutus kiehtoo Rekveldiä tieteellisissä ja kokeellisissa elokuvissa. Rekveldin omiin suosikkeihin Amsterdamin esityssarjassa kuuluukin yhdysvaltalaisen kokeellisen elokuvan gurun Stan Brakhagen elokuva Commingled Containers (1996), jossa Brakhage on kuvannut Bolex-kamerallaan erilaisia valoefektejä nesteiden pinnalla. Brakhage on laajassa tuotannossaan tuonut esiin oman kiinnostuksensa niin runouteen ja luonnontieteellisiin näköteorioihin kuin kristilliseen ja itämaiseen valomystiikkaankin.
Luultavasti Brakhage on kuitenkin Rekveldin tapaan samoilla linjoilla tyylin mestarin Oscar Wilden huomion kanssa: maailman mysteeri verhoutuu näkyvään, ei näkymättömään.
Kirjoittaja on helsinkiläinen kuvataiteilija ja liikkuvan kuvan tutkija. Thierry Vincensin Giraglia ja Stan Brakhagen Commingled Containers ovat mukana Rekveldin koosteessa ”Crystals and Curves – avantgardea ja tieteellisiä lyhytelokuvia 1923–1996”, joka esitetään 19.11. ja 20.11. Suomen elokuva-arkistossa osana mediataidefestivaali Avannon ja elokuva-arkiston yhteistä ohjelmaa. www.avantofestival.com/2005/
Kari Yli-Annala
