Kirjoittanut Mikko Pihkoluoma

Ruben Östlund The Squaresta: ”kaikista elokuvistani omaelämäkerrallisin”

Lukuaika: 2 minuuttia

Ruben Östlund The Squaresta: ”kaikista elokuvistani omaelämäkerrallisin”

Postikortteja TukholmastaPostikortteja Tukholmasta

Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.

”Tämä on monella tapaa kaikista elokuvistani omaelämäkerrallisin. Paljolti tämän osittain korotetussa asemassa olevan miehen vuoksi, joka suhtautuu työhönsä intohimoisesti ja yrittää samalla olla isä.”

Istumme pöydässä hieman syrjempänä Cannesin humusta hotellin sisäpihalla, jossa Ruben Östlund polttaa ketjussa ja paljastaa kouralliselle toimittajia suhdettaan uusimpaan elokuvaansa The Square. Mies, johon Östlund samaistuu on Ruotsin kuninkaanlinnan paikalla olevan museon johtaja, jolta varastetaan kalvosinnapit, lompakko ja puhelin. Lähtiessään metsästämään GPS-paikantimen avulla tavaroitaan takaisin Tukholman lähiöistä, Christianin on vaivihkaa kohdattava oman etuoikeutetun asemansa vastuu ja valta.

Samaan aikaan museossa avautuva näyttely käsittelee yhteiskunnallisia aiheita, jotka muistuttavat  Östlundin ja elokuvatuottajan Kalle Bomanin vuonna 2015 tekemää installaatiota. ”50-luvulla muihin aikuisiin pystyi suhtautumaan potentiaalisina auttajina ongelmatilanteissa, mutta nykyään kasvatamme lapsemme päinvastoin, vaikka yhteiskunta on turvallisempi. Pelko muihin ihmisiin on kasvanut,” pohjustaa Östlund. ”Muistuttaaksemme yhteisestä vastuustamme julkisessa tilassa tai yhteiskunnassa yleensä, minä ja Kalle Boman päätimme tehdä valkoisin viivoin merkityn neliön, jonka sisällä tulisi noudattaa eri sääntöjä.”

Östlundin ja Bomanin installaation tekstiplakaatissa säännöt selitettiin näin: ”Ruutu on vapaa vyöhyke, jossa luottamus ja huoli vallitsevat. Täällä kaikilla on samat oikeudet ja vastuut.”

mainos

Christianin paneutuessa yksityiselämäänsä museon näyttelyä markkinoidaan hölmösti mässäilevällä terrorismikuvastolla, joka herättää suuren mediakohun. Myös markkinoinnin suunnittelupalavereissä on paljon klikkimediaa muistuttavaa puhetta.

”Olen erittäin huolissani ja ärsyyntynyt siitä, miten media on esimerkiksi kuvannut terroritekoja. Etteivät he kyseenalaista sitä ovatko he haitaksi. Toimiiko media vastuullisesti vai onko uutisointi pelkkää pr-toimintaa terroristiryhmille? Ja mielestäni on pelottavaa, miten traagiset tapahtumat kuvataan kuin se olisi viihdettä”, Östlund avaa suhdettaan mediaan.

Ikään kuin nämä aiheet eivät olisi tarpeeksi, elokuvassa on paljon taidemaailmaan kohdistuvaa ivaa. Alkupuolella Mad Menin Peggynä läpimurtonsa tehnyt Elisabeth Moss näyttelee toimittajaa, joka tivaa johtajalta selitystä kapulakielisen esitetekstin käsitteellisistä merkityksistä. Selitys jää ontumaan.

Myöhemmin he päätyvät samaan sänkyyn ja toimittajan kotoa löytyy selittämättömästi simpanssi. Kun Östlundilta kysyttiin, miksi eläin esiintyy elokuvassa, vastaus oli lyhyt. ”Hänellä on apina”, mikä sai koko pöydän nauramaan. ”Hauskaa apinan katselemisessa on se, että peilaamme itseämme heihin. Näemme samankaltaisen olennon, jolta puuttuu kulttuuri, mutta jäljellä on vaistot ja tarpeet.”

Päivää aiemmin Östlund kertoi Cannesin palatsin katolla suomalais- ja tanskalaislehdistölle, että monet elokuvan surrealistisista kohtauksista syntyivät hänen omista kokemuksistaan naisten kanssa ja perhe-elämästään. Päähenkilön tavoin hänelläkin on kaksi tytärtä.

Katolla on myös paikalla elokuvan näyttelijöitä, joista Moss ottaa positiivisena asiana esiin Östlundin toimintatavan poikkeuksellisuuden. Ottoja otetaan paljon ja kuvaukset kestävät pitkään.

The Squaresta on jo järjestetty pressinäytös, mutta Östlund vaikuttaa vielä tässä vaiheessa hieman hermostuneelta. Ehkä kyseessä on osittain kielimuuri, mutta useat tanskalaiset vihaavat ruotsin kieltä yhtä paljon kuin valtaosa Suomessa, joten keskustelut käydään englanniksi. Toisaalta Östlundille tämä on ensimmäinen kerta Cannesin pääkilpasarjassa ja Ruotsillekin vasta toinen vuosi tällä vuosituhannella.

Viikkoa myöhemmin tarpeista ja vaistoista puhunut Östlund astelee punaisella matolla Christiania esittävän Claes Bangin kanssa. Kaikki veikkaavat, että näyttelijälle on tulossa palkinto. Sen sijaan Östlund pokkaa Kultaisen palmun karjuen lavalla kuin gorilla.

Elokuvan Suomen ensi-ilta on 17.11. ja ennakkonäytös Korjaamolla järjestetään jo 8.11.