Hyödyllisistä idiooteista

Hyödyllisen idiootin arvonimeä jaellaan löyhäkätisesti varsinkin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sivuavissa verkkokeskusteluissa. Perinteisesti hyödyllisellä idiootilla on tarkoitettu hyväuskoista henkilöä, joka auttaa hallintoa tai ideologiaa vastoin omaa etuaan. Ilmaisun alkuperästä ei ole vahvistettua tietoa, mutta useimmiten se liitetään Leniniin. Bolshevikkijohtaja on vaihtelevien kertomusten mukaan kutsunut hyödyllisiksi idiooteiksi joko neuvostovaltaa tukevia venäläisiä ei-kommunisteja tai myötämielisiä läntisiä intellektuelleja, mahdollisesti molempia.

Stalinilla ja Hitlerillä oli omat höpläytettävänsä, samoin historian myöhäisemmillä ja vähäisemmillä hirviöillä. Myötäjuoksija on hyödyllisen idiootin hivenen teräväjärkisempi serkku, ja resonaattorikin vaikuttaa kuuluvan samaan sukuhaaraan. Kaksoisstandardien käyttöä pidetään tämän sukukunnan erityisominaisuutena: varsin usein hyödyllisen idiootin suuhun sijoitetaan maininta Neuvostoliiton, Venäjän tai jonkin muun tahon “rauhanaseista”.

Vaikka historia on täynnä esimerkkejä idealismin hyväksikäytöstä, hyödyllisistä idiooteista puhuvilta jää yleensä huomaamatta se, että he syyllistävät ensisijaisesti hyväksikäytön kohdetta, eivät niinkään hyväksikäyttäjää. Ei ole myöskään olemassa sellaista ideologiaa tai pyrkimystä, jota ei voitaisi käyttää hyväksi – kyse on vain tahdosta ja ajoituksesta.

Usein jää huomaamatta sekin, että vain osa todellisista hyväksikäyttöyrityksistä onnistuu: vaikka Aamulehden pääkirjoituksen laatija oli maaliskuussa 2003 sitä mieltä, että YK:n turvallisuusneuvosto “saa syyttää itseään, jos ja kun Yhdysvallat liittolaisineen lähtee omin luvin vapauttamaan maailmaa Saddamin hirmuhallinnon uhasta”, suuri osa suomalaismediasta suhtautui tuossa vaiheessa sotaretken oikeutukseen perustellun varovaisesti tai epäillen.

Julkisessa keskustelussa on syytä huomauttaa kaksoistandardien käytöstä tai liiallisesta sinisilmäisyydestä aina kun niihin törmää, mutta hyödyllisistä idiootteista puhumiseen liittyy myös loukkaamisen ja halventamisen tarkoitus, joka on taas ominaista keskustelun pilaamiselle eli trollaukselle.

Hyödyllisen idiootin tarinassa on aina kertoja, idealisti ja ulkopuolinen, pahantahtoinen hyväksikäyttäjä. Idealistin pyrkimykset kääntyvät omaksi irvikuvakseen, koska niiden naiivius tekee hänestä helpon maalin hyväksikäyttäjälle. Samalla idealismin ja liiallisen hyväuskoisuuden välille vedetään yleisellä tasolla yhtäläisyysmerkit. Tarinan kertojan rooli on kuitenkin keskeinen: hänen päätösvaltaansa jää paitsi oikeiden ja väärien pyrkimysten sekä liiallisen hyväuskoisuuden määrittely, myös hyväksikäyttäjän nimeäminen. Tarinan asetelmaa voidaan hyödyntää myös lausumatta ääneen sanaa idiootti – hyvä esimerkki tästä on presidentti Niinistön leimaaminen varomattomaksi Itämeren lentoturvallisuutta koskeneen transponderi-aloitteensa vuoksi.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Mitä sä täällä teet

3 vastausta artikkeliin ”Hyödyllisistä idiooteista”

  1. Asiaa ei voi kääntää niin päin, että hyväksikäyttäjän odotetaan estävän ilmiön. Tämä on yksisuuntainen peli, jossa hyväksikäyttäjä maksimoi oman etunsa ja on hyväksikäytettävän asia määrittää missä määrin antaa tulla hyväksikäytetyksi. Peliteoriassa on todistettu asia matemaattisesti.

    On mahdollista, ja yleensä näin käykin, että peliä ei tehdä ”bulletproofiksi”, koska systeemi pyörii smoothimmin vapaana. Se ei silti käännä peliä ylösalaisin, vaan ainut tosiasiallinen toimija on siinäkin hyväksikäytettävä. Moraalista vastuuta nämä toteamukset eivät käännä millään tavalla pois hyväksikäyttäjältä hyväksikäytettävälle.

  2. Kuten sanoin, hyödyllisen idiootin tarinassa sen kertojan rooli on keskeinen – ja mielestäni kiinnostavin. Liialliseen hyväuskoisuuteen lankeavia ja kaksoistandardeja käyttäviä ihmisiä toki löytyy (myös niiden keskuudesta, jotka itse käyttävät mielellään hyödyllinen idiootti -leimakirvestä), mutta usein noita leimoja lyödään myös hatarin tai olemattomin perustein.

  3. Jos joku sanoo asiat liian suorasanaisesti ja ehkä provosoiden, niin onko se sitten trollausta vai eikö mielipide vain miellytä. Hallinnon arvosteleminen on aina väärinajattelua, täällä siitä ei tosin joudu vankileirille kuten diktatuureissa, mutta kylläkin ulossuljetuksi ”toiseuteen” ja leimatuksi kansanviholliseksi, vaikka täällä käytetäänkin eri ilmauksia kansanvihollisiksi leimatuista, vaikka samasta asiasta onkin kyse.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *