Yhteiskunnallisesti merkittävä mielipaha

Teksti Mikko Sauli

Kun isoon kenkään tupsahti kivi, Ylessä tapahtui kummia.

Aiemmin Voimassakin työskennelleet toimittaja-ohjaaja Susanna Kuparinen ja toimittaja Jari Hanska tekivät Ylelle minidokumenttisarjan Porttikielto Poriin. Kun sarja eilen julkaistiin, Hanska kirjoitti Ylen sivuilla, että myös Suomessa toimittajat kohtaavat painostusta. Tämä tulee dokumenteista hyvin ilmi.

Kuparinen ja Hanska yrittävät saada OP-ryhmän pääjohtaja Reijo Karhista valaisemaan, mitä hän tarkoittaa peräänkuuluttaessaan rakenneuudistuksia ja leikkauksia. Tilanne tapahtuu täysin julkisessa tilanteessa kauppakeskus Bepopissa. Tunti enemmän tai vähemmän epäonnistuneen haastatteluyrityksen jälkeen, Jari Hanskan puhelin pirahtaa.

Soittaja on Ylen viestintäjohtaja Reija Hyvärinen. Hänen mukaansa Karhinen on kokenut haastattelun aggressiivisena. Puhelunsa hän päättää toivomalla, ettei vastaavia puheluja tarvita enää lisää. Tämän puhelun Hyvärinen halusi Ylen omien eettisten sääntöjen nojalla hetkellisesti sensuroida dokumentista, mutta myöntyi toimittajat tavattuaan sen säilyttämiseen.

Kuparisen ja Hanskan tyyli ei perinteisesti ole jättänyt ketään kylmäksi. Kyseessä ei myöskään ole ensimmäinen kerta kun kaksikon toiminta herättää keskustelua. Vaihde vaan on tällä kertaa vähän isompi kuin aiemmin. Voin helposti yhtyä väitteeseen tyylin aggressiivisuudesta enkä itse varmasti toimisi samoin. Se ei kuitenkaan poista heidän oikeuttaan tehdä asioita tyylillään.

Hyvärinen vastaa kollegoidensa kera, että kyse on journalistien ohjeista ja Ylen omasta ohjeistosta. Niiden mukaan haastateltavalle on aina tehtävä selväksi, missä yhteydessä haastattelua käytetään. Salanauhoittaminen on pääsääntöisesti kielletty. Ainakin journalistin ohjeiden mukaan se on kuitenkin sallittu, jos kyseessä on yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä asia.

Tässä piilee vastauksen pommi. On hankala nähdä, mikä olisi yhteiskunnallisesti merkittävämpää kuin Ylen päällikön yritys vaikuttaa Ylelle dokumenttituotantoa tekevän toimittajan työskentelyyn. Olennaista tältä kantilta on, mistä Hyvärinen tietää, että Karhinen koki tilanteen aggressiivisena?

Tarina ei sitä meille kerro, mutta joku on aivan varmasti soittanut jollekin. Hanska arvuuttelee OP-Pohjolan roolia Ylen hallintoneuvostossa. Mahdollista toki. Hyvärinen kertoo Iltalehden haastattelussa, että OP:n jäsen Ylen hallintoneuvostossa Carin Geber-Teir oli häneen yhteydessä tekstiviestillä, mutta ainoastaan kysyäkseen, ovatko Hanska ja Kuparinen Ylen asialla liikenteessä.

Varsinaista kantelupukkia Hyvärinen ei suostu Iltalehdelle paljastamaan. Hyvärinen purjehtii puheluineen ja vastineineen sananvapauden kannalta kyseenalaisilla vesillä, ja toisaalta ilman puhelua Hanskan ja Kuparisen pointti suomalaisen eliitin yhteen kietoutumisesta olisi jäänyt ontommaksi. Jos tietäisin varmaksi, että häntä ei motivoinut yhteydenotto OP-ryhmästä, olisin vakuuttunut Ylen toimituspolitiikasta yleisemminkin.

Tarinan opetus meille kaikille on, että ruokkivaa kättä kannattaa toisinaan purra. Varsinkin jos sillä on yhteiskunnallista merkitystä. Olisiko Suomi parempi maa ja maailma parempi paikka elää, jos Hanska ja Kuparinen olisivat pelästyksissään pimittäneet saamansa puhelun? En usko. Pikemmin asia on toisinpäin.

Tarinan opetus Ylelle on, että yhteiskunnallinen merkittävyys on muutakin kuin Reijo Karhisen tai Reija Hyvärisen mielipaha. Nyt mielipaha jyräsi hyvän toimitustyöskentelyn, eikä Hyvärisen ja kumppaneiden yritys vetää mattoa Hanskan ammattitaidon alta juuri paranna Ylen julkisuuskuvaa tässä asiassa. Lähinnä herää kysymys: mitä kaikkea emme tiedä Ylen toimintakulttuurista?

Mutta ei niin outoa, ettei jotain kaunistakin: Koko keskustelu vastineineen on nyt käynnissä nimenomaisesta Hanskan sensuuriyrityksistä syyttämän Ylen nettisivuilla täysin julkisesti. On erittäin hankala kuvitella, että tällainen olisi kovinkaan monessa paikassa mahdollista. Siitä isot pisteet Ylelle.

On myös huomionarvoista, että polemiikkia parempaa markkinointistrategiaa saa hakea. Myös tästä Yle ansaitsee täydet pisteet. Kaupallisella puolella näyttää jälleen olevan paljon opittavaa Ylen toimintatavoista.

Porttikielto Poriin -puheluepisodinkin voi katsoa Yle Areenasta.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Mitä sä täällä teet