Siperia takaisin

Blogini pääsiäiskirjoitus vie trullien – ei trollien – asuttamille etäisille seuduille, Himalajan vuoristoon ja kauas Jäämeren rannoille.
Ja alueille, joilla alkuperäiskansat ovat osanneet elää luonnon ehdoilla, luontoa ja sen jumalia kunnioittaen. Vasta aikamme teollisen kulttuurin häikäilemättömän nopea ja kyyninen tapa kuluttaa maapallo loppuun on tuonut mukanaan ekokatastrofin.
Mutta siitäkin voimme selvitä. Jos toimimme, ja toimimme nopeasti.
Minulla on ollut suunnaton onni ja etuoikeus oppia näitä asioita. Olen yli kymmenen vuotta kuulunut noin kymmenen hengen pohjoismaiseen journalistiryhmään, joka on tehnyt tutkimusmatkoja kaikkialle Jäämeren rantamille Huippuvuorilta Kanadaan, Siperiaan tai Grönlantiin.

Maailma pohjoisnavalta katsoen

Olen oppinut kirjaimellisesti, mitä tarkoittaa katsoa maailmaa pohjoisnavan suunnasta. Olen saanut tavata jo sitäkin aiemmin lukuisten alkuperäiskansojen metsästäjiä, poronhoitajia, nomadeja, elää ja jutata heidän kanssaan.
Napajäät sulavat. Sen tiedämme kaikki, jopa ilmastoskeptikot. Ne sulavat monin verroin nopeammin kuin uskoimme.
Maapallon lämpötila nousee hälyttävästi, meret nousevat, rehevöityvät ja Arktikan flora ja fauna ovat vaarassa, useat lajit uhanalaisia. Arktinen merenkulku, jäänalainen öljyn- ja kaasunporaus ja kaivosteollisuus eivät ole mahdollisuus. Niiden hinta on kova ja korvaamaton: maapallo ja ihmisen tulevaisuus.
Antakaa Siperia takaisin niille, jotka osaavat erämaita oikein käyttää.
Mutta Arktika ei ole ainoa jään peittämä alue maapallolla. Ongelmat ovat vieläkin laajempia.

Vuorten jäinen laulu

Sattuma johdatti minut serkkuni Antti Rytkösen jäljille Himalajalle, Nepaliin, maahan, jonka valtavat jäätiköt sulavat hirvittävää vauhtia, ja jonka vesistöistä on täysin riippuvaisia noin miljardi intialaista, ja bangladeshlaista.
Antti työskentelee Nepalissa kansainvälisesssä metsien suojelu- ja hoito-ohjelmassa sveitsiläisten palkkaamana asiantuntijana. Haastattelen häntä skypellä vaikka kaupungissa on sähköt poikki 10 t/vrk. Patterit toimivat.
Hän on hyvin motivoitunut työhönsä, jonka tulokset näkyvät. Takana on vuoden aikana tehdyt yksitoista kenttämatkaa, joista osan hän on tehnyt – niin pyörällä!
Hän kertoo miten ohjelman päämääränä on nostaa 1,7 miljoonaa ihmistä absoluuttisen köyhyysrajan yläpuolelle. Metsät ovat se keino. Metsät ovat myös suojavyöhyke vesistöille ja viljelymaille. Ne ovat keuhkot ja ratkaiseva osa luonnon monimuotoisuutta.

Jakkeja ja puhveleita

Nepalin suosituimpia kotieläimiä ovat vuohet (kannattaa ostaa joululahjaksi!), jakkihärät ja puhvelit. ”Onhan lehmiäkin, mutta ne ovat pyhiä.”
Kehistysyhteistyönä kartoitetaan valtion omistamat metsät ja niitä luovutetaan kyläyhteisöjen hoidettaviksi. ”Ohjelma on toiminut niin hyvin, että metsien osuus pinta-alasta on jo noussut parissa vuosikymmenessä alle 40:sta noin 43 prosenttiin. Valtakunnassa on jo 20 000 kyläläisten metsäryhmää. Se tuo hyvinvointia kyliin, joissa asukkaat saavat nyt polttopuita, rehua karjalle, viljeltyjen pelojen maanparannukseen korjausmaata, uusia paikkoja kerätä ja kasvattaa yrttejä. Yrttien säilöminen ja kuivaaminen on nykyään merkittävä elinkeino ja vientiteollisuuden muoto täällä.”
Metsien hoito ja metsittäminen ovat tuoneet Nepaliin silminnähden hyvinvointia, metsäryhmät tukevat myös uusia terveydenhoito-ohjelmia, koulutusta, naisten asemaa, lapsikuolleisuuden vähenemistä ja yleistä toivon ilmapiiriä.
”Metsien hyvinvointi ei ole vain nepalilainen projekti vaan se on tärkeä globaali hanke ja esimerkki siitä, miten voidaan onnistua.”
Metsät myös vakauttavat ja sitovat maata helpottaen vuoristosta vyöryviä tulvia, jotka saattavat viedä mennessään kokonaisia kyliä ja voimalaitoksia.
Puulajeja Nepalissa on satoja. Kolmen kilometrin korkeudessa on suomalaismetsiä: havupuita, marjoja ja kantarelleja!
Alhaallla tasangoilla kasvaa trooppisia puulajeja. ”Ekoturismi on myös hyvä tulonlahden Nepalissa. Suojelualueilla on jo onnistuttu estämään esimerkiksi sarvikuonojen salametsästys lähes kokonaan.”

Kuolevat vuoristokulttuurit

Antti kertoo myös, miten suomalaisten aikoinaan aloittama vesijohtoverkostojen rakentaminen ja wc-tilojen tuominen asutuskeskuksiin on vähentänyt saastuneen veden tuomia erilaisia virus- ja bakteeriperäisiä sairauksia.
Nepal on toipumassa 10-vuotisesta sisällissodasta, joka päättyi seitsemän vuotta sitten, ja käytiin maoistien ja kuninkaallisten välillä. Nyt maassa on parlamentti ja melkein jo perustuslakikin! ”Tulossa on mielenosoituksia, sillä viljelijät haluavat perustuslain jo vamistuvan.”
”Se ei ole yksinkertaista, sillä maassa on 130 puoluetta, ja 120 kieltä. 80 prosenttia nepalilaista on hinduja ja noin 18 prosenttia buddhalaisia. Vuorilta käy suuri muuttoliike kohti tasankojen helpompaa elämää.”
Se tarkoittaa valitettavasti useiden vuoristokulttuurien – ja kielten kuolemaa.

Alle euro päivässä

Noin neljännes kansasta elää köyhyydessä tullen toimeen alle eurolla päivässä. Läntisissä osissa köyhyydestä kärsii jopa 45 prosenttia väestöstä.
Köyhän on vaikea varautua ilmastonmuutoksen aiheuttamiin vaikeuksiin.
Kaupungeissakin köyhyys näkyy syrjäytyneiden katulasten suurena määränä. ”Täällä käytetään myös hyvin paljon lapsityövoimaa. Koulutus on tärkeä kehitysapupolitiikan ase erityisesti huonommassa asemassa olevien tyttöjen nostamiseen.”
Naisten asemaan oli Nepalissa tutustumassa myös ministeri Heidi Hautala, joka osallistui uuden vesijohtoverkoston avajaisiin. Hän sai jättimäisen suosion samaistumisellaan nepalilaisnaisten arkeen, Antti kertoo.
Kysyn asiaa Heidiltä. Kyllä, hän yritti nostaa selkäänsä 20 litran vesikannun, jollaa saiset aiemmin kantoivat vedet pitkiä matkoja kotiinsa. ”En saanut sitä edes nousemaan maasta. Siitä tuli sitten hauska uutinen.”
Hautala on käynyt useammankin kerran Nepalissa, jota hän pitää yhtenä Suomen kaikkein tärkeimmistä kehitysyhteistyökumppaneista. ”Se lukeutuu hauraimpiin tukemiimme valtioihin, jossa erityisesti naisia on rohkaistava ja heidän koulutustaan on tuettava.”
Suomella on useita koulutusprojekteja Nepalissa, myös mm Kirkon Ulkomaanavulla.
Soneran tytäryhtiö NCELL on tehnyt hyvää työtä rakentaen mobiiliverkkoja. Kännyt toimivat.
Kylissä käyteään nykyään paljon aurinkopaneeleja sähkön tuotannossa.
Nepalilla on toivoa.
Niin on myös arktisilla merijäillä, jos käytämme uusiutuvaa energiaa. Ettei tarvitsisi porata mistä sattuu, etenkään jään alta. Ja etenkään tundrasta, josta jo nyt vapautuu vaarallista ja biosfäärille vahingollista metaania.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *