finnkino2

Nuotin vierestä, mutta ei kunnolla

Nuotin vierestä on elokuva, josta olisi voinut tulla jotain paljon hienompaa, kuin tuli. Se kertoo insinööristä Artosta (Riku Nieminen), joka on koko elämänsä joutunut sietämään vanhempiensa tuomaa häpeää. Kun hänen äitinsä Leena (Leena Uotila) päättää osallistua karaoken suomenmestaruuskilpailuihin, on koko Arton maailma vaarassa romahtaa. Hän koettaa kaikin tavoin estää äitiään toteuttamasta suunnitelmaansa, onnistumatta. Lopulta hän joutuu reissulle mukaan, ja samalla erittäin kummallisiin tilanteisiin yrittäessään pitää salassa äitinsä osallistumista ala-asteen koviksilta, joiden kanssa on nykyään töissä, ja joiden nöyryytystä on joutunut kestämään koko ikänsä.

 

Lauri Nurksen (mm. Presidentin kanslia, Veijarit) uudessa ohjauksessa on elementtejä, jotka voisivat tarpeeksi pitkälle vietyinä toimia. Käsikirjoituksessa, ohjauksessa ja kuvauksessa on tehty ratkaisuja, jotka luovat elokuvaan absurdiutta ja omalaatuisuutta. Hahmot ovat karikatyyrisiä ja tarkoituksellisen yksiuloitteisia. Esimerkiksi Pihla Viitalan esittämä Marjukka, Arton kontrolloiva vaimo ja Leenan painajaismainen miniä on hahmo, jota ei ole tarkoituskaan ymmärtää, ja johon on mahdotonta samastua. Myös kova kundi Rainesalo (Antti Luusuaniemi) on humoristinen näky kuorovaatteissaan ja aurinkolaseissaan, ja palvelee hahmona vain yhtä tarkoitusta.

 

finnkino

 

Ongelma syntyy, kun elokuvaan on yritetty tuoda ihmissuhteita valottavia vakavia kohtauksia, joita ei olekaan käsitelty samalla absurdilla huumorilla kuin muita osa-alueita. Kun hahmot ovat valmiiksi humoristisia, ja katsoja on asennoitunut tiettyyn, jopa camp-henkiseen tyyliin, on vaikeaa olla nauramatta myös vakaville itkukohtauksille, jotka elokuvan luoman tunnelman valossa näyttävät lähinnä huonosti tehdyiltä. Vaikka sympatiat ovatkin niin Leenan kuin Artonkin puolella, on yhtäkkiä kovin vakavaan ja realistiseksi tarkoitettuun kohtaukseen vaikea suhtautua. Sama ongelma seuraa tosin läpi koko elokuvan: karikatyyrejä tai ironiaa ei ole uskallettu tai haluttu viedä tarpeeksi pitkälle, että ne toimisivat.

 

Elokuvan aihe ja teemat olisivat toimineet täydellisenä pohjana sille, että pistetään kunnolla ranttaliksi: Karaokekilpailut itsensä voittamisen keinona on mahtava lähtökohta ironialle ja persoonalliselle huumorille, mutta sen koko potentiaalia ei täysin hyödynnetä. Vaikka elokuvan viesti on se, ettei pidä ottaa itseään liian vakavasti ja että pidäkkeistä ja estoista on päästettävä irti, on se itse kuitenkin jättänyt toteuttamatta ohjeitaan. Päähenkilö Arto joutuu jatkuvasti noloihin tilanteisiin vain sen takia, että hän pyrkii pakkomielteisesti välttämään niitä. Kun hän päästää irti ja antaa kunnolla mennä, on lopputulos voitokas.

 

Samaan voitokkuuteen olisi voitu päästä myös Nuotin vierestä-elokuvan suhteen, jos olisi vain uskallettu. Nyt se jää häilymään jonnekin Häiriötekijä-elokuvan ilahduttavan mielettömyyden ja esimerkiksi 21 tapaa pilata avioliitto-kaltaisten suomalaisen romanttisen komedian välille, kallistuen valitettavan reippaasti jälkimmäisen puolelle. Oikeastaan Nuotin vierestä on laimea versio siitä, mitä se olisi voinut olla. Lopputulos puhuu tahattomasti puolestaan, ja toimii itse esimerkkinä siitä, mitä syntyy, kun ei uskalla antaa mennä.

 

 

 

Nuotin vierestä ensi-ilta: 1.1.2016

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: