maxresdefault

Hei me pussaillaan

Gaspar Noén seksielokuva Love 3D ei yritä miellyttää. Ranskan ikinuori keppostelija heittää 3D-spermat katsojien naamalle, mutta muutoin Love ei muistuta pornoa alkuunkaan. Noé yllättää tällä kertaa olemalla aika pehmo.

Elokuvillaan Irréversible, Enter the Void ja Yksin kaikkia vastaan Noé loi tabuja rikkoen kuvauksen ihmiselosta eläimellisenä, jossa tunteet vievät ja järkeä on vähän. Love on suoraa toisintoa, sillä tällä kertaa päähenkilönä toimii elokuvaohjaajaksi haikaileva Murphy, jonka ihmissuhteet ovat solmussa. (Seuraa lauseen mittainen spoileri.) Hän onnistuu siittämään 17-vuotiaan tytön raskaaksi, vaikka on rakastunut tyttöystäväänsä. Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Voi olla, että luonnehdinta on julma, mutta elokuva jättää tarinana aika kylmäksi. Päähenkilöön on aika mahdoton samaistua. Syypäitä tähän ovat ehkä kokemattomat näyttelijät tai se että elokuva on englanniksi puhuttu, vaikka se ei taida olla juuri kenenkään äidinkieli kameran edessä tai takana.

Toinen vaihtoehto on, ettei elokuvan dialogin ja näyttelijätyön ole tarkoituskaan olla erityisen viehättävää. Ainakin itse kiinnitin juuri siitä syystä enemmän huomiota elokuvan kuvalliseen antiin enkä pelkästään vartaloihin, joita on runsaasti esillä. Love on Noén tähänastisen uran parhaiten leikattu elokuva, joka soljuu ajassa poukkoillen Murphyn päänsisäisten muistojen läpi uskottavasti. Elokuvan kuvaajana on toiminut jälleen Benoit Debie (mm. Spring Breakers).

Tämä on jo ainakin kolmas perättäinen Gaspar Noé -elokuva, jossa Avaruusseikkailu: 2001 joko mainitaan tai se esiintyy julisteena seinällä. Tällä kertaa se on Murphyn lempielokuva ja se syy miksi hän haluaa tehdä elokuvia.

Klassikkoasemastaan huolimatta 2001 on oiva esimerkki elokuvasta, jossa näyttelijätyö ei ole huikaisevaa (paitsi ehkä tunteikkaan HAL-tietokoneen osalta). Siinä on myös verrattain vähän dialogia, joka on paljolti merkityksetöntä ja toistuvaa – ainakaan dialogilistaa lukemalla ei pääse jyvälle elokuvan hienoudesta. 2001 sisältää myös paljon fallos-objekteja sekä pieteetillä kuvattuja aluksien “kiinnittäytymisiä” (jos et ole pannut merkille, niin suosittelen katsomaan sillä silmällä uudelleen). 2001 on myös ennen kaikkea visuaalinen teos, ja tarina tunteiden irrationaalisuudesta.

Love on tietysti samanlainen, koska 2001 on myös yksi Gaspar Noén lempielokuvista. Loven kärkiteemaksi nousee aika. Se on se aspekti, jolla elokuva voi leikkiä, mutta ihmiset eivät sitä pysty koskaan kontrolloimaan.

Murphyn sekoilut ovat lapsellisia – jopa niin lapsellisia, että kyynisimmät voivat katsoa elokuvaa eräänlaisena seksikomediana. Eittämättä Noén suhtautuminen Murphyyn on parodinen ja elokuvassa on epämääräinen ironinen omaelämäkerrallinen taso. Joka tapauksessa on syytä paljastaa, että Love on paikoitellen erittäin hauska elokuva.

Seksikohtausten kuvaaminen on äärimmäisen hankalaa, mutta Love on ensimmäinen näkemäni pornoton elokuva, jossa se toimii tässä mittakaavassa. Se on pornoton, koska ohjaaja on painottanut intiimiyttä eikä elokuvassa nähdä kertaakaan selkeää penetraatiota. Love sisältää rutkasti suuseksiä, jossa nainen on vastaanottavana osapuolena. Nämä ovat kaikki asioita, joista pornoelokuvat eivät varsinaisesti ole tunnettuja. Kuvaavaa on, että kun mietin elokuvaa, niin vahvimmat muistot liittyvät pussailuun ja halailuun. Näyttelijät ovat tosi hyviä pussaamaan!

Sadetakkimiehiä elokuva huolestuttanee, sillä varsin heterosta menosta huolimatta vaginasta ei nähdä lähikuvia. Elokuva alkaa maalauksellisella asetelmalla, jossa penista vatvotaan tissin läheisyydessä. Näille ruumiinosille riittää Noén linssin edessä aikaa ja kauniisti niitä kuvataankin. En tiedä paljastaako se Noésta eniten.
Love 3D esitetään tänään Helsingin Maximissa osana Night Visions -festivaaleja

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Louserit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *