Häiriköt-päämaja, pian jo totta

Kulttuurihäirintä kertoo meille yhtä jos toistakin yhteiskunnastamme. Nyt myös avokätisen apurahan avulla, kiitos Koneen Säätiölle.

Kulttuurihäirintä, tuo taiteen ja aktivismin rajapinnassa tapahtuva ja määritelmiä pakoileva ilmiö on perin juurin ajanmukainen hommeli. Sitä löytyy niin Kiasmasta kuin julkisesta tilastakin, sosiaalista mediasta sekä myös Voimasta, jonka sivuja vastamainokset ovat koristaneet ensinumerosta alkaen.

Harva ilmiö kuvaa ja auttaa hahmottamaan mainosten kyllästämää, medioituvaa yhteiskuntaamme yhtä hyvin kuin kulttuurihäirintä.

Oma läheinen suhteeni ilmiön kanssa alkoi vastamainoksista. Intouduin ideoimaan niitä melkoisen nopeasti päädyttyäni tänne  Voimaa vuonna 2001  ja samalla tiellä jatkan edelleen. Ensimmäisenä tähtäimeen sattui radiokanava NRJ, ja idea vastikseen löytyi ihan omasta elämästä: kävin punttiksella ja saapuessani paikalle radiosta tuli Britney Spearsin uusin hitti – poistuessani salilta puolisentoista tuntia myöhemmin kuulin saman biisin jo kolmannen kerran saman treenin aikana ja pukuhuoneen seinällä komeili NRJ – Hit Music Only -juliste. Siitä se sitten lähti.

Vuonna 2011 Voiman vastamainoksista koottiin kirjakin, Louserit Vuittuun, joka on kerännyt runsaasti kiitosta tekijätiimin ulkopuoleltakin.
Vuonna 2011 Voiman vastamainoksista koottiin kirjakin, Louserit Vuittuun, joka on kerännyt runsaasti kiitosta tekijätiimin ulkopuoleltakin.

Myöhemmin toimituksessa syntyi idea juttusarjasta, joka käsittelisi kulttuurihäirintää laajemminkin haastattelujen kautta, ja minä rupesin työstämään sitä. Rooli muuttui, emmekä olleet enää pelkästään tekijöitä vaan myös ilmiön dokumentoijia sekä tarkkailijoita.

Lopulta tuo juttusarja johti luontevasti Häiriköt – Kulttuurihäirinnän aakkoset -kirjaan (jota Koneen Säätiö suuressa suopeudessaan tuki apurahan muodossa, kiitos siitä). Koska kaikilla julkaisuilla tulee nykyään olla sosiaalisen median preesens, perustin kirjalle samannimisen Facebook-sivun. Ajatuksissani oli lähinnä kutsua Facebookin kautta ystävät ja kylänmiehet juhlistamaan kirjan ilmestymistä, mutta homma lähti hieman keulimaan: postailin seinälle toimittajan työssä käyttämättä jääneitä aiheeseen liittyviä linkkejä sekä tietty linkkejä omiin juttuihini. Vastoin ennakko-odotuksia ja suunnitelmallisuutta Häiriköille alkoi kertyä tykkäyksiä, eivätkä kaikki tykkääjät suinkaan olleen omia kavereita.

Eilen Häiriköillä meni rikki 15 000 tykkäyksen raja, ja kuin varkain siitä on kasvanut jo ihan hyvän kokoinen sosiaalisen median ilmiö joka tavoittaa viikoittain satojatuhansia henkilöitä (okei, luku Facebookilta, enkä oikeasti liikoja luottaisi noihin numeroihin).

15000

Vaikka Facebook ja sosiaalinen media laajemmin on loistava jakelukanava ajatuksille, on se surkea julkaisualusta ja näppäimistön takana kypsyi vähitellen ajatus ihan kunnollisesta Häiriköt-päämajasta. Nettisivusta, joka kokoasi alan tekijät yhteen ja jonka ympärille voisi syntyä monenlaista pöhinää.

Kroonisen ylityöllistetyssä arjessa uudet projektit kuitenkin ottavat poikkeuksetta aikansa, eikä mikään tapahdu hetkessä. Tänään kuitenkin olemme merkittävän paljon lähempänä Häiriköt-päämajan toteutumista: Koneen Säätiö myönsi lähes 60 000 euron apurahan vetämälleni työryhmälle. Luvassa on em. sivuston ohella kaikenlaista hulinaa kulttuurihäirinnän tiimoilla ja ilomielin kutsun jo nyt teidät kaikki mukaan karkeloihin.

Pian on näet tulossa spektaakkelia spektaakkeliyhteiskunnasta.

Kapina ilman syytä ja suuntaa on kuitenkin merkityksetöntä, emmekä suinkaan halua olla merkityksettömiä. Kuten olen toistellut toistelemasta päästyäni, on kulttuurihäirintä oivallinen työkalu viestien ja ideoiden välittämiseen, mutta takana pitää olla jotain sanottavaakin. Pian olisi tarkoitus viestiä muun muassa ajatuksella ”Tutkittua tietoa satiirisen kulttuurihäirinnän keinoin: vastamainoksia, some-provokaatioita sekä Häiriköivät dosentit -tapahtumia.”.

Yksi Häiriköt-päämajan keskeinen ajatus on tuoda akateeminen tutkimus (vähemmän räiskähtelevää) ja kulttuurihäirintä (hyvinkin räiskähtelevää) yhteen. Mietimme kuumeisesti, kuinka onnistuisimme viestimään tutkitun tiedon yhteiskunnastamme kansan syville riveille kulttuurihäirintää hyödyntäen ja siten viemään yhteiskuntaamme eteen päin. Tämä tapahtuu esimerkiksi saattamalla tutkijat ja häiriköt samaan tilaan ja katsomalla mitä tapahtuu ja kertomalla tuloksista. Ja ”kertomisella” tarkoitan tietenkin jälleen sitä spektaakkelia.

Kuin etiäisenä tästä siirtymästä ns. nextille levelille, Voiman vastamainokset kasvoivat tovi sitten suuremmiksi kuin ikuna.
Kuin etiäisenä tästä siirtymästä ns. nextille levelille, Voiman vastamainokset kasvoivat tovi sitten suuremmiksi kuin ikuna.

Tulevaisuus on vielä avoin, eikä askelmerkkejä ole. Sen voin kuitenkin luvata, että keskustelu kulttuurihäirinnästä ja kulttuurihäirinnän ympärillä jatkuu vahvempana kuin koskaan. Ehkä me kaikki voimme siinä ohessa oppia jotain tästä meidän maailmastammekin.

Ja vaikka Finlandia-voittajan puheen ympärillä käydyn keskustelun perusteella voisi toisin luulla, tämä appari ei suinkaan  tarkoita sitä, että häiriköt eivät kritisoisi maamme hallitusten tekemisiä jatkossa ihan yhtä pontevasti kuin ennenkin.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: