Asiallista keskustelua euroerosta

Voisiko Paavo Väyrynen olla edes kerran oikeassa? ­Sitä sopisi miettiä nyt, jos koskaan.

Väyrynen on tehnyt kansalaisaloitteen, jolla vaaditaan kansanäänestyksen järjestämistä Suomen eurojäsenyydestä. Markan perään haikailu näyttäytyy usein epä-älyllisenä tunteiluna, joka kumpuaa joko nostalgiasta tai äärinationalismista. Euroopan talous- ja rahaliittoon kuuluminen on kuitenkin tuonut mukanaan muutakin kuin uudennäköiset kolikot. Finanssipoliittiseen sopimukseen sitoutuminen on kaventanut Suomen mahdollisuuksia elvyttää taantumassa laahustavaa taloutta ja ajanut leikkaus­politiikan tielle.

Jyväskylän yliopiston tutkija Joel Kaitila ja Helsingin yliopiston tutkija Antti Ronkainen ovat kirjoittaneet raportin siitä, mitä Suomi voisi euromaana tehdä lisätäkseen taloudellista liikkumavaraansa. Käytännössä ei paljon. Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan budjetti­alijäämä ei saa ylittää kolmea prosenttia eikä julkinen velka 60 prosenttia. Niiden puitteissa Suomi ei voi kuin leikata palveluista. Tämä on asia, jota Suomessa harva hyvinvointiyhteiskunnan puolustaja sanoo ­ääneen.

Ainoa tie hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseen ja pohjoismaisen mallin tulevaisuuteen käy rikkomalla kurisääntöjä, kiertämällä niitä rinnakkaisvaluutan avulla ja eroamalla euroalueesta. Oma raha tarkoittaisi omaa, talous- ja rahaliitosta riippumatonta rahapolitiikkaa ja sitä kautta myös enemmän välineitä sisämarkkinoiden kulutuskysynnän lisäämiseen ja palveluiden turvaamiseen.

Euroopan unioni perustettiin rauhan liitoksi, mutta vuosien saatossa se on kaapattu uusliberalistisen talouspolitiikan kokeilulaboratorioksi ja rahan liitoksi. Jos Suomi olisi kuin Euroopan unioni, Uusimaa olisi Saksa ja Etelä-Savo Kreikka. Eurooppaan on turha kuvitella saatavan eroja tasaavia tulonsiirtoja. Unionia kehitetään yhä voimakkaammin fiskaaliunioniksi, ja talouskuri vain tiukentuu.

Mitä siis on tapahtumassa? Eurooppaan perustetaan kansainvälisiä kilpailukykyneuvostoja, jotka seuraavat jäsenmaiden palkkakehitystä. EU:lle perustetaan valtiovarain­ministeriö, joka haukkaa suuren osan finanssi­poliittista valtaa. Kehitys edellyttää perussopimuksen muuttamista, ja sen on määrä tapahtua jo vuonna 2017.

Euroopan unionin nykyiselle kehitykselle ei ole suomalaisten mandaattia. Eduskunnan pitäisi uskaltaa mittauttaa euron ja leikkauspolitiikan suosio kansalla ja järjestää neuvoa-antava äänestys euroerosta.

Teksti on julkaistu pääkirjoituksena Voimassa 10/2015.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Mitä sä täällä teet

Yksi vastaus artikkeliin ”Asiallista keskustelua euroerosta”

  1. Kiitos Voima-lehti tästä eurokommentista. Ei enää näytä niin synkältä olla EMU-skeptinen, kun tähän asti skeneä ovat hallinneet euroänkyrät tai muut kahelit tai sellaisiksi tarkoituksella leimatut. Puolueista vain Vasemmistoliitto on ottanut varovaisen kriittisen kannan EMU:iin. Ai niin persut ovat elämöineet rahaliittovastaisuudella aina siihen asti kuin takki kääntyi hillotolpan juurelle pääsyn vuoksi. Samoin kyllä saattaisi käydä (taas) Vasemmistoliitolle, jos hallitukseen osallistuisivat…

    Väyrynen on politiikan sketsihahmo, joka on eurohurahtaneille kiitollinen loanheiton kohde. Väyrysen perustelut ovat kyllä sinänsä ok, mutta hänen motiivinsa ovat varmaan enemmänkin itsekkäitä kuin liittyvät huoleen kansakunnan tulevaisuudesta. No, joka tapauksessa on huono juttu, jos Paavo Väyrynen on EMU-kriittisen liikkeen keulahahmo. Eli tulkaahan kaapista ulos, kaikki fiksut EMU-skeptikot, teitä tarvitaan juuri nyt!

    Viime aikoina liikehdintää on jo hieman tapahtunut. Raimo Sailas, Raha ja talous-pojat, Peter Nyberg, EuroThinkThank, onhan näitä kriittisellä puolella jo muitakin kuin politiikan pellehahmoja.

    Meille on saarnattu, ettei suomalainen media mitään salaile. 99%:sesti onkin varmaan totta, mutta juuri euro-kysymyksen kohdalla ilmapiiri on aika outo. Asiasta ei juuri puhuta tai jos puhutaan, vakuutellaan että kansa haluaa pysyä eurossa ja oishan ne kauheita ne äkkijyrkät devalvaatiot. Nyt tosin on jo sallittua sanoa EMU-jäsenyyden olleen virhe, mutta euron liittovaltio-ulottuvuutta, demokratiaongelmia tai talouskuripakkopaitaa ei ole soveliasta mainita. Melkein kaikki lehdet ja Ylekin tuntuvat noudattavan komission/euroryhmän tiedotuslinjaa euroasiassa. Tästä on myös tutkittua tietoa, että media myötäilee melko paljon EU-eliitin näkökantoja. Miksi näin tapahtuu, on mysteeri. Voisiko joku selittää mekanismin, jolla median rivit ammutaan suoriksi tietyissä EU:iin liittyvissä kysymyksissä?

    Väyrynen yritti saada EMU-kriittisen kirjoituksen ensin Hesarin vieraskynään, ei tietenkään onnistunut. Sitten Väykkä yritti yleisönosastopalstalle ja sekään ei onnistunut! Tässä maassa, jossa on sana on vapaa ja tiedonvälitys on moniarvoista, tunnetulta poliitikolta evätään pääsy yleisönosastolle. Lopulta piti ostaa palstatilaa mainokselle. Eikä siinä kirjoituksessa ilmeisesti ollut mitään alatyylistä. Ihan sama, että kyseessä oli Väyrynen, tämä episodi kertoo kaiken ns. valtamedian kieroutuneesta suhteesta rahaliittokeskusteluun. Jokaisen kansalaisen pitäisi olla huolissaan tästä oudosta manipulaatiosta. Mitä kaikkea muuta eurokriittistä myös sensuroidaan??

    EMU:sta on vaiettu aina 90-luvun EU-kansanäänestyksestä lähtien. Viime vuosina sammutetuin valoin vietiin läpi EVM ja budjettikurisopimus. Muistan, että esim. Yle oli niin säästeliäs uutisoinnissa, että hädin tuskin ilmoitti asiaa koskevista äänestyksistä eduskunnassa. Pelottaa tosissaan, että loput liittovaltioaskeleet viedään läpi samalla tyylillä! Siis, ihan oikeasti, mitä siellä uutispääliköiden huoneissa oikein tapahtuu?!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *