Rypäleet, 2004.

Tunnustuksia taidenäyttelystä

TAIDE EI OLE MIKÄÄN SALAKOODI. TAI AINAKAAN SEN EI PITÄISI OLLA.

Ai Weiwei on tunnettu ja tunnustettu kiinalainen toisinajattelija, vaikuttaja ja taiteilija. Hänen ensimmäinen oma näyttelynsä Suomessa on avattu nyt Helsingin taidemuseoon Tennispalatsiin. Näyttely koostuu antiikkiesineistä ja vanhasta puusta rakennetuista teoksista, ja ne kommentoivat muun muassa historian jatkuvaa häviämistä ja hävittämistä, taiteilijan sananvapautta ja virkavallan voimakeinoja. Käyttökelvottomiksi muutettuja huonekaluja löytyy sieltä täältä, ja meditatiivisen hiljainen tila on täynnä kauniista vanhoista esineistä rakennettuja, valtavia teoksia, jotka sulautuvat yhteen materiaalinsa ja tunnelmansa kautta. Vanhasta puusta koottu nykytaide kommentoi hiljaisella jylhyydellään nykyaikaa ja sen julmaa ja hektistä hävittämisen kulttuuria.

Keskellä ensimmäistä salia on valtava Frankenstein-puu, kuolleista puista kokoon kyhätty teos (Puu), jonka Ai Weiwei on todennut olevan ”kuin muisto puusta”, melkein oikean näköinen mutta kuitenkin selvästi omituinen. Vaateripustimia on käytetty monessa teoksessa, niistä on tehty esimerkiksi Hanging man, puuhun kaiverrettu miehen profiili, jonka ääriviivat muodostaa taivuteltu henkari. Vaateripustimista on taiteltu myös tähti, ja löytyypä niitä myös puusta tehtyjen käsirautojen rinnalta. Valtava Matkavalo hallitsee salin tunnelmaa ja tilaa, se kohoaa korkealle kuin suuri materialismin kiteytymä, totuuden toteemipaalu, joka kohoaa ihmistenkin yläpuolelle. Suuren tilan toisesta näyttelysalista vie teos, jossa massiiviset puutukit läpäisevät antiikkisia pöytiä. Teos kuvaa vallan rakenteita ja yksilön ja taiteilijan roolia niiden rikkomisessa. 

Puu, 2010
Puu, 2010

Seuraavaksi on tehtävä tunnustus. Suosikikseni kaikista teoksista nousi ostoskärryjä ja samalla jonkinlaisia häkkejä muistuttavat kaksi pyörille rakennettua kyhäelmää, jotka mukailivat näyttelyn teemaa: Kuljetuslaatikon tapaan ne olivat arkisia esineitä, mutta yleellisemmästä materiaalista rakennettuina niistä tuli taideteos. Arkun tapaan ne muistuttivat kahtakin elämässä totuttua asiaa ja esinettä, vankilaa ja ostoskärryjä, muttei oikein toiminut kumpanakaan. Jäin teoksen äärelle tarkastelemaan sitä pitkään, kunnes tajusin että kyseessä oli Helsingin taidemuseon pyörälliseen rekkiin ripustettuja jonkinlaisia pystytysvälineitä. Hävetti.

Oikeaan tunnelmaan virittäytyneenä on helppo löytää merkityksiä kaikesta. Sieltäkin, missä niitä ei ole. Useasti olen nimenomaan nykytaiteeseen liittyen kuullut saman mantran siitä, kuinka ei ole oikeita tai vääriä tulkintoja. Rauhoittavaa sinänsä, mutta eikö tämä nimenomaan tuhoa suuren osan koko taiteen arvosta? Jos kuka vain voi tulkita mistä vain mitä vain, niin eikö se yhtälailla tarkoita, että syvällisiä ajatuksia herättänyt rullarekkikin on taidetta? Tämä taas tekee taiteen tekijöistä ja itse taiteesta merkityksetöntä.

Ei pidä käsittää väärin. En ole pieni vihainen ihminen, joka suuttuu, jos ei ymmärrä näkemäänsä ja haukkuu sen sitten lyttyyn. Eikä minulla ole minkäänlaisia meriittejä tai tutkintoja jotka edes asettaisivat minut siihen asemaan, että voisin haukkua mitään lyttyyn. Kuitenkin on kyseenalaista se, voidaanko taiteen kokijalta vaatia erikoista tietämystä taustoista tai taiteenalan historiasta, että hänen tulkintansa tai mielipiteensä olisi hyväksyttävä. Tämä kysymys herää usein juuri nykytaiteen kohdalla, onhan se abstrakteinta ja näin vaikeaselkoisinta. Minusta on hyvä, että monipuolista taidetta on. Minusta on hyvä, että minä en ymmärrä kaikkea ja minusta on hyvä, että joku muu ymmärtää. Mutta ei se täysin ongelmatontakaan ole.

Kun taiteilijalta ei vaadita muuta kuin idea, ajatus lopullisesta teoksesta, voi hän pitkälti tehdä mitä vain, ja se on taidetta. En sano, että kuka vain olisi pystynyt samaan kuin Ai Weiwei, mutta silloin, kun varsinaisen käsityön tekee joku muu, ja lopputuloksena on antiikkipöytiä lävistävät pilarit tai kissanlelusta esikuvansa saanut pallo, ei ole ehkä täysin pohjaton väite, että joku muu olisi mahdollisesti pystynyt samaan. Kaikki näyttelyssä esiteltävät teoksethan ovat puuseppien tekemiä, joitain töitä on tehty vuosia. Ai Weiwei on saanut idean ja sanonut, mitä tehdään.

Rypäleet, 2004.
Rypäleet, 2004.

Jos haluaa väkisin löytää merkityksiä rikkinäisistä jakkaroista, niitä löytää. Eikö taiteilijan pitäisi olla juuri se henkilö, joka löytää näitä merkityksiä ja saa nämä tuotua taiteeseensa niin, että ne välittyvät jollain tavalla myös kokijalle? Vaikka taiteen erottaa esimerkiksi viihteestä muun muassa subjektiivisen kokemuksen tärkeys, niin ei kai se nyt voi olla ainoa elementti koko taiteessa, niin tärkeä, että koko teos riippuu siitä? Näyttelyn aiheet ovat tärkeitä ja on hyvä, että niistä herätetään kysymyksiä, mutta jäi mietityttämään, heräteltiinkö näitä kysymyksiä itse taiteen kautta ollenkaan. Jos seinillä ei olisi ollut lappuja teosten taustatiedoista ja merkityksistä, eivät teokset varmasti itsessään paljon kysymyksiä, ainakaan kulutusyhteiskuntaan tai ihmisoikeuksiin liittyen, olisi herättäneet. Mikä on taiteen arvo, jos se ei toimi ilman selityksiä?

Uppoutumatta sen suuremmin taidefilosofisiin kysymyksiin taiteen määritelmästä, on kuitenkin todettava, että koko taiteen käsitteelle on oleellista se, että on jotain, mikä ei tähän käsitteeseen sisälly. Ai Weiwein näyttelyä reunustaa seinille ripustetut tyhjät kehykset. Niitä taiteilija on kommentoinut niin, että haluaa taiteensa olevan avoin kaikille. ”Taide ei ole mikään salakoodi.” Jos taide on muotoiltuja antiikkikalusteita, puisia rakennelmia ja tyhjiä kehyksiä, joista pitää arvailla niiden merkitystä, niin kyllähän se on.  Jos minun kokemukseni rullarekistä on, että se on taidetta, koska se herättää ajatuksia, niin eikö se sitten ole? Joku itseäni viisaampi kulttuurivaikuttaja varmaankin kohentaisi tyytyväisenä silmälasiensa asentoa ja myhäilisi, että voihan se ollakin. Ei se ole. Miksi rikotut antiikkipöydät ovat?

Ai Weiwei @ Helsinki, HAM, Tennispalatsi 25.9.2015-28.2.2016

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *