Väkivallaton naistenpäivä, kiitos

Teksti Maryan Abdulkarim

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa pitää torjua silloinkin, kun sitä tekee valtio.

Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) tutkimuksen loppuraportti naisten kokemasta väkivallasta eri jäsenvaltiomaissa julkaistiin tällä viikolla. Tutkimuksessa oli 42 000 vastaajaa, joilta oli kysytty heidän kokemastaan väkivallasta.

Naisilta kysyttiin heidän kokemastaan fyysisestä väkivallasta, seksuaalisesta väkivallasta ja psykologisesta väkivallasta. Tutkimuksessa huomioitiin myös lähisuhdeväkivalta ja kyttäykset, seksuaalinen häirintä sekä teknologian rooli naisten kokemassa hyväksikäytössä. Naisilta kysyttiin lisäksi heidän lapsuudessa kokemastaan väkivallasta.

Tässä tutkimuksessa ei kysytty suoraan valtion harjoittamasta väkivallasta eikä rakenteellisesta syrjinnästä. Nämä ovat väkivallan muotoja, jotka usein kohdistuvat vähemmistönaisiin kuten etnisiin tai sukupuolivähemmistöihin. Näitä ei raportoida juuri missään väkivallan muotona.

Tutkimuksessa määriteltiin seuraavaa, Euroopan neuvoston Istanbulin sopimuksen 11. pykälän mukaisesti: ”Naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusloukkaus ja se on syrjinnän muoto naisia vastaan. Se tarkoittaa kaikkia sukupuolittuneita väkivallan tekoja, jotka aiheuttavat fyysistä, henkistä, seksuaalista tai taloudellista vahinkoa naisille, mukaan lukien uhkaukset, pakottamiset ja vapauden riiston, niin julkisessa kuin yksityisessä elämässä.”

Paperittomien naisten sulkeminen säilöönottoyksiköihin, henkilöpapereiden kieltäminen, sekä rakenteellinen syrjintä, jonka perusteena on naisen etninen tausta, sukupuolen ilmentämistapa tai äidinkieli ovat kaikki sellaisia naisiin kohdistuvia väkivallan muotoja, jotka aiheuttavat vahinkoa naisille. Näitä pitäisi myös huomioida raportin tuloksia puidessa.

Raportin oikeassa yläkulmassa on sana dignity (arvokkuus, itsekunnioitus), mitä lie tässä kontekstissa tarkoittaneekaan.

Naisten kokemasta väkivallasta on puhuttu koko aikuisikäni, varmasti jo ennen sitäkin. Siinä mielessä raportin tulokset eivät ole mitenkään yllättäviä. Me kaikki varmasti tunnemme naisia, joilta on evätty oikeus perhe-elämään kieltämällä perheenjäseneltä oikeus muuttaa tänne. Naisia, jotka ovat viettäneet kuukausia säilöönottoyksikössä, syyllistymättä mihinkään rikokseen. Naisia, jotka tulevat hakatuiksi parisuhteissaan ja naisia, jotka jonottavat takanamme virastoissa, mutta eivät saa sitä samaa palvelua, jota me saamme, koska heiltä puutuu henkilöpaperit tai heidän kielitaitonsa ei riitä.

Yllättävää sen sijaan on se, miten vähän asian eteen on tehty. En tarkoita pelkästään käytettyjä euromääriä. Ilmiö, joka on ollut läsnä yhteiskunnassamme hyvin pitkään, edelleen jatkuu vieden osan uhreista hautaan, eikä meillä ole työkaluja sen poistamiseksi. Tämä masentaa.

Väkivalta on tuhoavaa ja se on väärin sen muodosta tai väkivallan käyttäjästä riippumatta. Siihen tulisi suhtautua samalla paheksunnalla ja samalla vakavuudella myös silloin, kun väkivalta on laitostunutta, valtion harjoittamaa kuin silloin kun sitä harjoittaa yksilö. Systemaattinen väkivallan kaikkien muotojen vastustaminen johtaa toivon mukaan väkivaltakulttuurin loppuun.

Joten terveisiä kaikille teille, jotka pohditte, mihin naistenpäivää tarvitaan kun kerta tasa-arvo on jo saavutettu. Päivän voi viettää esimerkiksi pohtien juuri tätä kysymystä.

Hyvää naistenpäivää, ja ruusujen sijaan hento pyyntö kaikille teille, meille ja heille: sanotaan ei naisiin kohdistuvalle väkivallalle kaikissa sen muodoissa.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: