Vaarallisia merkkejä aselevon päättymisestä Turkissa

Teksti Kristiina Koivunen

Taistelut siirtyivät Turkista Syyriaan.

Viime päivinä mediassa on ollut ikäviä uutiskuvia huonosti sujuneesta vappumielenosoituksesta Istanbulin Taksim-aukiolta. Tilanne on menossa vaaralliseen suuntaan myös Kaakkois-Turkissa eli Pohjois-Kurdistanissa. Viime vuonna aloitetut rauhanneuvottelut Turkin ja Kurdistanin työväenpuolueen välillä eivät ole edenneet. Päinvastoin, aselevon murtumisesta tulee jatkuvasti lisää merkkejä.

Amedin (turk. Diyarbakir) newroz-juhlassa luettiin viime vuoden maaliskuussa Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n johtajan Abdullah Öcalanin aselepojulistus. Sen jälkeen taisteluissa ei ole kuollut yhtään ihmistä Turkissa, mistä sekä turkkilaiset että kurdit ovat tyytyväisiä. Taistelut eivät kuitenkaan ole päättyneet, vaan siirtyneet Turkista Syyriaan. Kun tilanne Länsi-Syyriassa vaikeutui jihadistien rynnätessä sinne huonosti pärjäävän Vapaan Syyrian Armeijan avuksi, PKK:n sissit eivät ole vetäytyneet Turkista hallituksen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti Etelä-Kurdistanissa sijaitsevaan Qêndiliin, vaan Länsi-Kurdistaniin eli Koillis-Syyriaan, auttamaan sikäläisten kurdien sotilaallista YPG-järjestöä.

Turkki puolestaan avustaa vastapuolta, jihadisteja, ainakin välillisesti antaessaan heidän kuljettaa Turkin kautta Syyriaan aseita ja tarvikkeita. Tästä löytyy useita viittauksia International Crisis Groupin juuri ilmestyneestä raportista ”The Rising Costs of Turkey’s Syrian Quagmire”, jossa arvioidaan Syyrian sisällissodan vaikutuksia Turkkiin. Siinä arvioidaan, että Syyriassa taistelevista ulkomaalaisista jihadisteista viisisataa on turkkilaisia.

Englantilaisen The Guardian -lehden haastattelema Turkin presidentti Abdullah Gül pelkäsi jo viime marraskuussa, mitä jihadisti-turkkilaiset saavat aikaan palatessaan kotimaahan. Gül varoitti Syyriasta tulevan Välimeren Afganistan, eli uuden terroristisukupolven koulutuspaikka.

Viime vuoden kesäkuuhun mennessä Syyriassa oli kaatunut 2 100 ulkomaalaisia jihadistia, luvun lähde on Syrian Observatory for Human Rights -niminen Lontoossa toimiva kansalaisjärjestö. Ei ole tiedossa, kuinka monet heistä ovat turkkilaisia, ja onko turkkilaisia kaatunut kuluneen vuoden aikana.

Sen sijaan YPG kertoo riveissään kaatuneista Turkin kansalaisista. Suru-uutisia tulee jatkuvasti. Turkin suurimman kurdikaupungin Amedin Surin kaupunginosan pormestarin Seyid Narinin poika Dilsad Amed (Ali Narin) kaatui viime viikon perjantaina, toukokuun toisena päivänä. Amedin lähellä sijaitsevan Cermikin kunnan pormestari Hasim Demirkolin 25-vuotias tytär Helin Demirkol kaatui Kobanên lähellä maanantaina viides toukokuuta. Hän taisteli ISILin jihadisteja vastaan.

Pääministeri Recep Tayyip Erdogan on valmistautunut koko aselevon ajan uuteen sotaan vahvistamalla sotilastukikohtia kurdilääneissä. Asukkaiden osoittaessa mieltä niitä vastaan sisäministeriö on ottanut käyttöön vanhat keinot: kahteen lääniin, Vaniin ja Hakkariin, julistettiin poikkeustila huhtikuun lopussa. Juuri poikkeustilalaki oli mustalla 1990-luvulla keino, jonka avulla paramilitäärit saivat vapaat kädet toimia, esimerkiksi järjestää kurdipoliitikkojen katoamisia. Tuo aika ei saa palata! Vaikka Turkin sisäministeriössä ei arvostettaisi ihmisoikeuksia, siellä pitäisi nähdä, ettei vuosikausia jatkuneella poikkeustilalailla vähennetty kurdien aktiivisuutta. Vaatimuksista luopumisen sijaan he ottivat kovemmat keinot käyttöön, eli lähtivät vuorille kalashnikovien kanssa. PKK varoitti kuudes toukokuuta antamassaan tiedotteessa sotilastukikohtien rakentamisen johtavan aselevon murtumiseen.

PKK:n sodassa Turkkia vastaan on kaksi kautta, ensimmäistä sotaa käytiin 1984–1999 ja toista sotaa 2005–2013. Turkin armeija pystyi lyömään PKK:n ensimmäisen sodan aikana tuhoamalla lähes koko Pohjois-Kurdistanin maaseudun, mutta toisen sodan aikana se taisi yllättyä odotettua suuremmista tappioista. Uskooko joku vielä Turkissa armeijan pystyvän lyömään kurdit? 1990-luvun mustista poikkeustilavuosista huolimatta heidän kansannousunsa vahvistui, se levisi siviilipuolelle politiikkaan, kulttuurielämään ja mediaan. Niitä uudet sotilastukikohdat eivät tukahduta.

Uutta sotaa kannattavien turkkilaisten kannattaisi arvioida Syyrian sisällissodan vaikutuksia. Turkin varat kuluvat yhä suuremmasta pakolaisjoukosta huolehtimiseen. Viime vuoden lopussa Turkissa oli International Crisis Groupin raportin mukaan 720 000 syyrialaista pakolaista, tämän vuoden lopussa heitä arvioidaan olevan ainakin miljoona. Turkki on ajautumassa mukaan Syyrian taisteluihin ilmapiirin kiristyessä sekä maiden rajalla että Turkin sisällä, kun pakolaisleireillä lepäilevät jihadistit kertovat aatteestaan niille turkkilaisille, jotka ovat kyllästyneitä korruptiosyytöksissä ryvettyneeseen hallituspuolue AKP:hen. Turkin hallituksen pitäisi arvioida riittävätkö sen voimavarat Syyria- ja jihadisti-ongelman hoitamiseen, jos kaakossa alkaa uusi sota.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: