Tällaisia newyorkilaiset ovat

Teksti Maria Michelsson

Newyorkilainen saa paljon aikaiseksi, laukoo mielipiteitään, on seikkailumielinen ja pukeutuu mustaan.

Tuleva newyorkilainen syntyy pikkukaupungissa ja muuttaa yliopiston jälkeen New Yorkiin, jossa voi saavuttaa unelmansa ja olla oma itsensä. Rahaa säästääkseen hän asuu aluksi kimppakämpässä ja pesee pyykkinsä itsepalvelupesulassa.

Oma pieni vuokra-asunto löytyy craigslist-nettipalvelusta, työpaikka verkostoitumalla, seurustelukumppani netistä ja koira turvakodista.

Newyorkilainen ei vietä paljon aikaa kotona. Hänellä on pitkä työmatka ja kymmentuntiset työpäivät, ja hän on aina menossa.

Hän lukee The Village Voice -ilmaisjakelulehdestä menovinkit eikä maksa museon täyttä sisäänpääsymaksua, jos se on vapaaehtoinen. Newyorkilainen tunnistaa Girls-tv-sarjan New Yorkin, näki Rent-musikaalin useita kertoja, suri muusikko Lou Reedin ja näyttelijä Philip Seymour Hoffmanin kuolemaa ja pitää Woody Allenia ikonisimpana newyorkilaisena.

Newyorkilainen juoksee, käy kuntosalilla ja kokeilee eksoottisia liikuntamuotoja, kuten kuntosaliketju Crunchin tarjoamaa tuntia, jolla loikitaan Kangoo-hyppykengillä. Hän seuraa urheilua, varsinkin New York Knicks -koripallojoukkuetta, ja äänestää demokraatteja. Hän ei puhu 9/11:stä eli syyskuun 11:nnen päivän terrori-iskusta.

Newyorkilainen ei omista autoa. Hän kävelee paljon, nopeasti ja punaisia valoja päin ja käyttää metroa ja taksia. Hän tietää, että perille pääsee nopeammin jalan kuin G-metrojunalla, tyhjä metrovaunu ei ole turvallinen ja taksi on vapaa kattovalon ollessa päällä. Metrossa hän välttää katsekontaktia ja lukee kirjaa tai kuuntelee rakkaalla älypuhelimellaan musiikkia tai valkoista kohinaa. Newyorkilainen ei anna rahaa metrojunassa tanssiville lapsille, sillä heidän pitäisi olla koulussa. Hän ei huomaa kirskuvia metrojunia tai liikenteen pauhua.

Newyorkilainen kutsuu Manhattania The Cityksi, kaupungiksi. Hän välttää turistien suosimaa Times Squarea ja Rockefeller Centeriä. Hän jonottaa mukisematta Trader Joe’s -ruokakaupan pitkässä kassajonossa ja vuotuisen Shakespeare in the Park -festivaalin näytelmiin keskuspuistossa.

Hän opastaa eksynyttä turistia ja auttaa matkalaukun kanssa metroaseman jyrkissä portaissa, mutta hermostuu, jos turisti kävelee hitaasti, pysähtyy äkkiarvaamatta, pällistelee keskellä katua tai empii tiskillä ruokatilaustaan jonon kiemurrellessa takana.

Newyorkilaisella on mielipide kaikesta, myös siitä, mistä saa parhaan pizzapalan, bagelin ja hampurilaisen. Hän pitää newyorkilaista pizzaa ylivertaisena. Bagelin hän nauttii tuorejuustolla ja lohella. Hän syö ulkona ja noutoruokaa, maistaa cronutia, croissantin ja donitsin yhdistelmää, ja muita uutuusherkkuja, ottaa kahvin mukaan kahvilasta ja juo baarissa cocktaileja. Hän käy Starbucks-kahvilassa – ainakin vessassa – ja sunnuntaisin pitkällä brunssilla ystävien kanssa.

Newyorkilainen ostaa vaatteet alennusmyynnistä, suosii mustaa ja alipukeutuu kylmällä säällä. Hän uskaltaa erottautua, ja niinpä hän laulaa kävellessään kadulla ja on täydessä drag-kuosissa kirkkaassa päivänvalossa.

Newyorkilainen vaikuttaa aina kiireiseltä. Hän sanoo naapurille ”hi, how are you?” (hei, mitä kuuluu?) ja jatkaa matkaa pysähtymättä. Hän ei kiinnitä huomiota julkkiksiin. Newyorkilainen puhuu paljon, lujaa ja itseluottamusta huokuen ja kertoo itsestään kiinnostavasti. Hän vaatii hyvää palvelua eikä pelkää olla hankala.

Newyorkilainen etsii jatkuvasti parempaa työpaikkaa. Hän alkaa katsella uutta asuntoa ja muuttaa vielä saman kuun aikana. Muuttopäivänä hän hakee vuokra-autolla huonekaluja Ikeasta New Jerseyn puolelta.

Newyorkilainen sanoo terveydeksi, kun tuntematon aivastaa, ja yrittää tehdä kaupungistaan ystävällisemmän perustamalla NYC’s RAK -nettiryhmän, jonka jäsenet ilahduttavat ventovieraita muun muassa avaamalla ovia ja jakamalla ilmaisia kukkia.

Kun newyorkilainen matkustaa, hän matkustaa ulkomaille, yleensä Eurooppaan. Kysyttäessä hän sanoo olevansa New Yorkista, ei USA:sta. Newyorkilainen pitää viikon kesälomaa riittävänä. Häämatkalla hän suorittaa sukelluskurssin, jotta aika ei käy pitkäksi.

Baseballkauden käynnistyminen maaliskuun lopulla merkitsee newyorkilaiselle kevään alkamista. Elokuussa hän pysyttelee mahdollisimman paljon poissa kaupungista, sillä on kuuma ja jäteautoa odottavat roskapussit löyhkäävät kaduilla.

New Yorkissa asuva ei odota elämän olevan helppoa. Hän on ylpeä pärjäämisestään kaupungissa, jossa asuminen on kallista, kilpailu kovaa, töitä pitää tehdä paljon, väkeä, ruuhkia ja meteliä riittää ja metro on myöhässä.

Newyorkilainen valittaa epäkohdista, mutta uskoo asuvansa maailman hienoimmassa kaupungissa eikä osaisi kuvitella asuvansa missään muualla. Jos hän joutuu lähtemään, hän kaipaa aina takaisin.

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu