Sopivatko eläimet poliitikon imagoon?

Teksti Kadri Taperson

Viron eurovaaliehdokkaat eivät puhu eläimistä.

Viime viikolla kirjoitin iloisena uudesta yhdistyksestä ja sen aloittamasta hienosta kampanjasta. Vielä ennen sitä lähetimme europarlamenttiehdokkaille kaksi kysymystä. Saimme 26 vastausta. Tiedoksi, että ehdokkaita on kokonaisuudessaan enemmän kuin 80.

Kysyimme ehdokkailta, kannattavatko he turkistarhauksen kieltoa Virossa ja kieltäisivätkö he eläinten käytön sirkuksissa. Saimme kiinnostavaa tietoa siitä, kenen kanssa tulevaisuudessa voi olla helppoa tehdä yhteistyötä ja mitä ihmiset ylipäätään ajattelevat.

Suorasanaisia kannatuksia turkistarhauksen kieltämiselle saatiin vähän. Ne, jotka sanoivat selkeästi puoltavansa kieltoa, laitoimme yhdistyksen Facebook-sivulle ja uskon, että he saivat uusia äänestäjiä. Se, miten ehdokas suhtautuu eläimiin, kertoo minusta hänestä paljon muutakin.

Muutaman poliitikon tiesin jo entuudestaan puoltavan kieltoa, mutta minua kiinnosti enemmän ne, ketkä vastaisivat ei tai joiden vastaus oli epämääräinen. Yksi asia on selvää: Virossa puhutaan eläimistä vieläkin liian vähän ja ne ihmiset, jotka eivät ole joka päivä mukana eläinsuojelutyössä, tietävät liian vähän. Vaikea sanoa, kenen syytä se on. Minua aina ihmetyttää, miksi eläinten asemasta kiinnostuneita ihmisiä on niin vähän. Eläinten ongelmat ihmiskeskeisessä yhteiskunnassa on niin isoja, että niiden pitäisi olla jokaisen ihmisen asia ja murhe. Voisinko vaikuttaa siihen jotenkin?

Esimerkiksi yksi ehdokas vastasi, ettei hän ymmärrä, miksi pitäisi suojella vain eläimiä tarhoissa mutta ei esimerkiksi sikoja. Onko sika huonompi eläin kuin kettu? Yritin selittää, että muutoksia tehdään yksi askel kerrallaan, yhteiskunta ei ole kaikkeen valmis ja muuta ilmiselvää, mutta hän jäi omalle kannalleen. Hän on kokenut poliitikko, voi olla että hän halusi vastata jotakin, mutta sillä tavalla, ettei eläinsuojelijoilla olisi mahdollista jatkaa keskustelua. Olemmeko tekopyhiä, kun emme pyri kieltämään kaikkea kerralla?

Oli niitä, jotka vastasivat odotukseni mukaisesti. Tarhaus on ihmisille tärkeä elinkeino, hyvinvointi pitää varmistaa, mutta he eivät näe tarvetta kieltää tarhausta, kun ihmiset on tottuneet siihen elinkeinona ja niin edelleen. Nämä samat ihmiset vastustivat villieläinten kieltämistä sirkuksissa. Se muuten ei ole iso elinkeino Virossa.

Mietin, että on vaikea argumentoida sellaisten ihmisten kanssa, joiden mielestä ihminen on selvästi tärkeämpi kuin eläin ja jotka uskovat tähän kovasti.

Vastauksia tuli myös ihmisiltä, jotka eivät pidä sanoista kielto tai kieltäminen. Osaksi ymmärrän heitä. Ihmiset eivät tykkää, jos joku muu niin kovasanaisesti päättää jostakin. Mutta nyt ei ole oikeastaan kysymys ihmisistä tai heidän elämästään.

Ja ”hauskojakin” vastauksia oli: sirkuskulttuuri on ihmisten kulttuurin merkittävä osa ja eläinten treenaaminen kuuluu siihen ehdottomasti. Tai: Meidän kauniimpi sukupuoli ei ikinä luovu turkisten käyttämisestä ja tämä on tärkeää myös heidän terveytensä kannalta ja niin edelleen.

Itse pidin omaksi yllätyksekseni niistä vastauksista, joissa ihmiset kirjoittivat pitkään omista kokemuksistaan eläinten kanssa. Tuntui, että heillä ei ollut koskaan aiemmin ollut mahdollisuutta siihen. Voiko olla niin, että poliitikot eivät puhu keskenään ikinä eläimistä, kun eläimet eivät ole tärkeä ja kiinnostava aihe, eikä niistä puhuminen sovi poliitikon imagoon? Pitäisikö minun kirjoittaa poliitikoille useammin?

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: