Pakottaako? Ota ydinvoimaa

Teksti Jari Hanska

On absurdia esittää, että kauppasuhteilla ei olisi mitään tekemistä ulkopolitiikan kanssa.

Jokin on mennyt vinksalleen. Viime viikon alussa Suomi lähti rinta rottingilla mukaan muiden EU-maiden kanssa Venäjää vastaan asetettuihin uusiin talouspakotteisiin.

Siinä kävi samalla pieni lipsahdus. Ulkoministeri Erkki Tuomioja oli jättänyt EU-ministerivaliokunnan pöytäkirjaan eriävän mielipiteen, joka tuli sitten julki. Se koski pakotteiden aikataulua.

Eriävä mielipide näytti pahalta ja herätti kysymyksiä: onko Suomi nyt tosissaan mukana näissä pakotteissa muiden EU-maiden kanssa? Muu ulkopoliittinen johto kiirehti kertomaan, ettei ole mitään hätää, vaan messissä ollaan.

Tuomioja selitti, että hän halusi a) jättää historiankirjoitusta varten oman puumerkkinsä ja b) lykätä pakotteita hieman, jotta nähdään, miten orastava tulitauko etenee Itä-Ukrainassa.

Jälkimmäinen perustelu on ymmärrettävä. Sen sijaa oman elämäkertansa kirjoittamista ei kannata pohtia samalla, kun tekee nykypäivän ulkopoliittisia ratkaisuja.

Oli Tuomiojan ajatus mikä tahansa, niin se näytti pahalta. Etenkin Venäjä sai siitä propagandavälineen.

Kirjoitin tapahtuneen jälkeen Facebookiin, että seuraavaksi Putinin kannattaisi asettaa todella kovat vastapakotteet ja ulottaa ne myös maakaasuun ja öljyyn, mutta jättää Suomi pakotteiden ulkopuolelle. Putinin perustelu olisi, että Suomi on hyvä kumppani, joka ymmärtää Venäjää tässä vaikeassa tilanteessa.

Näin Venäjä saisi iskettyä kiilan Suomen ja muun EU:n välille. Joutuisimme todistelistelemaan läntisille kumppaneillemme, että ”emme me ole Venäjän kanssa vehdanneet”. Puhe ei paljon auttaisi, koska asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät.

Kului vain viikko, ja Suomen hallitus ehti tekemään kaiken itse. Jan Vapaavuoren mielestä nyt oli todella hyvä sauma täydentää Fennovoiman ydinvoimahankkeen periaatepäätöstä. Hankkeen suurimpia omistajia on Venäjän valtion omistama ydinaseyhtiö Rosatom 34 prosentin omistusosuudellaan. Lisäksi sama firma toimittaisi koko ydinvoimalan.

Vihreät ilmoittivat heti perään lähtevänsä hallituksesta, jos Fennovoiman lupa hyväksytään. Hallitusoven paukahtaessa kiinni vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö haukkui hallituksen meiningin suomettuneeksi. Se suututti kaikki ennen 80-lukua syntyneet poliitikot ja muutaman demarinuoren.

Jos Tuomiojan eriävän mielipide oli haitallinen Suomen uskottavuudelle suhteessa EU-Venäjä politiikkaan, niin millaisen kolauksen Suomen uskottavuus saa yhteisestä ydinvoimahankkeesta?

Kokoomus ja demarit ovat kieltäneet, että Fennovoimalla olisi ulkopoliittista merkitystä. ”Ei kymmenien vuosien investointeja voi sitoa yhteen maailmanpoliittiseen tilanteeseen”, totesi demarien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman. Hänen mukaansa kyse on ”pitkäjänteisestä politiikasta”.

Eli bisnestä voi tehdä vaikka kauppakumppani miehittäisi toista suvereenia valtiota?

Suomi hyväksyi viime viikolla jälleen uudet talouspakotteet. Niiden toivotaan vaikuttavan Venäjän toimintaan tilanteessa, jossa pelkkä sana ei riitä. Toisin sanoen Suomi ja EU-maat ovat ottaneet kauppapolitiikan ulkopolitiikan välineeksi.

Kyllä, pakotteiden teho on kyseenalainen. Kun tähän leikkiin kuitenkin lähdettiin, on täysin absurdia yhtäkkiä esittää, että kauppasuhteilla ei olisi mitään tekemistä ulkopolitiikan kanssa.

Kuvaavaa on, että vain pari tuntia sen jälkeen kun hallitus antoi Fennovoimalle jatkoaikaa, Euroopan parlamentti hyväksyi Ukrainan tilannetta koskevan päätöslauselman. Siinä vaaditaan EU-maita perumaan Venäjän kanssa tehdyt energiasektorin sopimukset.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *