Oikeutta siivoojille!

Teksti Fanny Malinen

Eräs työtaistelutarina Englannista.

Kolumbialainen Consuelo on ollut osa yliopistoni arkea paljon pidempään kuin minä tai kukaan kanssaopiskelijoistani: yhdeksän vuotta. Consuelon työpanos on instituutiolle välttämätön, ja kuitenkaan siitä ei makseta juuri minimipalkkaa enempää. Naisen yliopistolla viettämät varhaisaamun tunnit ovatkin vain yksi siivoojan kolmesta työstä.

Oikeastaan kaunistelen asioita sanoessani, että Consuelon työpanos on yliopistolle välttämätön: tämän työ kun voitaisiin korvata kenen tahansa työllä, koska tahansa.

Consuelon työnantajalla, ISS:llä, on Britanniassa 43 500 työntekijää. Se on hyvinkin suomalaisen pikkukaupungin verran, eikä siinä kaikki: koko maailmassa firman palkkalistoilta löytyy Helsingin väkiluvun verran porukkaa, yli puoli miljoonaa. ISS on kaikkialla, missä ulkoistetaan ja yksityistetään.

Yliopistoni siivoojat ovat kampanjoineet parempien työehtojen puolesta vuodesta 2006 ja kuuluneet ammattiliittoon vuodesta 2008. Kun liitto avasi äänestyksen lakkoon menemisestä tammikuussa, kutsui ISS siivoojat kokoukseen tehdäkseen selväksi, ettei näiden kannattaisi lakkoilla. Siivouspalveluja tarjoava monikansallinen yritys kun pystyisi helposti korvaamaan henkilökunnan, ja lakkoilijoiden työpäivät vähennettäisiin näiden lomapäivistä.

Viesti meni perille. Työnantajan kiristyksestä sisuuntuneet siivoojat äänestivät sataprosenttisesti lakkoon menemisen puolesta. 48-tuntinen lakko on tämän viikon tiistaina ja keskiviikkona, ja niin siivoojilla kuin näitä tukevilla opiskelijoilla ja henkilökunnalla on odotukset korkealla.

Siivoojat eivät vaadi yhtään vähempää kuin että heidät otettaisiin suoraan yliopiston palkkalistoille. Sitä kautta tulisi arvostus – sekä sellaiset käytännön edut kuin samat sairas- ja loma-ajan palkat sekä eläkkeet kuin muillakin työntekijöillä.

Nykyisellään siivoojien sairasajan palkka on 87 puntaa viikossa. Se ei riitä perheen elättämiseen. Lomia ei ole tarpeeksi tai ainakaan niitä ei anneta niin paljon etukäteen, että matkoja voisi tehdä – tuskin kukaan yllättyy, että lähes kaikki siivoojat ovat maahanmuuttajia. Osa heistä ei ole nähnyt perheitään vuosiin. Eläkettä ei kerry.

Kun siivoojilta kysyy syitä kampanjalle, jonka huipentuma tämänviikkoinen lakko on, eniten närää herättää kuitenkin kohtelu ”toisen luokan työntekijöinä”. Esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa: joululomalla yliopistorakennuksista katkaistiin lämmitys yöksi, huolimatta siitä että se tarkoitti siivoojien tekevän neljältä alkavaa aamuvuoroaan alhaisimmillaan kymmenen asteen lämpötiloissa. Yliopiston johto ei vastannut valituksiin ennen kuin muutama opiskelija heräsi dokumentoimaan siivoojien työoloja ja valittamaan niistä.

Opiskelijoiden ja muun henkilökunnan tuki onkin ollut ratkaisevan tärkeää Justice for cleaners -kampanjalle alusta asti. Vähän tai ei ollenkaan kieltä puhuvien, yli 12-tuntista työpäivää useassa eri osoitteessa tekevien työntekijöiden ei ole helppo järjestäytyä. Vastassa ovat käytännön vaikeuksien lisäksi uhkailu ja pelottelu: ay-aktiivi Consuelo kertoo, että alussa siivoojia oli vaikeaa saada liittymään ammattiliittoon, koska nämä pelkäsivät.

Nyt liittoon kuuluu yli 90 prosenttia siivoojista, ja kuten Consuelo sanoo: ”Solidaarisuus antaa meille voimia jatkaa taistelua.”

Jos siivoojat voittavat ja pääsevät yliopiston palkkalistoille, on aika laajentaa solidaarisuutta ja kampanjaa muiden yliopistojen suuntaan. Se saattaa tuntua pieneltä voitolta suuressa maailmassa, mutta antaa rohkaisevan esimerkin siitä, että prekariaattikin voi järjestäytyä.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu