Moskovan antifasistit armahdettiin

Teksti Antti Rautiainen

Mutta moni poliittinen vanki jäi yhä vankilaan.

Perjantaina 10. tammikuuta Moskovan Basmannin alueen oikeus (vastaa Suomen käräjäoikeutta) lopetti rikostutkinnan Aleksei Olesinovia, Aleksei Sutugaa, Aljon Volkovia ja Babken Gukasjania vastaan. Kaikkia neljää syytettiin ”huliganismista”, ja tästä syytetyt ja tuomitut vapautetaan Sotšin talviolympialaisten hengennostattamisen vuoksi hyväksytyn armahduslain nojalla. Heillä oli myös lievempiä, jo vanhentuneita syytteitä.

Kirjoitin Olesinovin pidätyksestä lähes kaksi vuotta sitten, viime kesänä hänet ja Sutuga päästettiin vastaamaan syytteisiin vapaalta jalalta yli vuoden tutkintavankeuden jälkeen. Heitä, ja vasta viime perjantaina tutkintovankeudesta vapautettua Volikovia syytettiin yhteenotosta äärioikeistolaisten vartijoiden kanssa Moskovan Vozduh-klubilla joulukuussa 2011. Vartijat väittivät konsertin yleisön syyllistyneen ilkivaltaan. He keskeyttivät konsertin, ajoivat yleisön kadulle ja ottivat osan järjestäjistä panttivangeiksi odotellessaan tovereidensa saapuvan paikalle ilkivallan aiheuttamia saatavia perimään. Järjestäjät yrittivät poistua paikalta, ja vartijat ampuivat heitä kumiluodeilla. Seurasi yhteenotto, jonka konsertin yleisö voitti.

Venäjän poliittinen poliisi, Ekstremismin vastaisen toiminnan keskus käytti tapausta hyväkseen saadakseen kaksi tunnettua antifasistia, Sutugan ja Olesinovin lukemaan tiilenpäitä. Aluksi heitä syytettiin myös pari viikkoa aikaisemmin sattuneesta tapauksesta, jossa 16-vuotias natsi pahoinpideltiin tämän tehtyä kadulla sieg heil-tervehdyksen, mutta lopulta tästä tapauksesta syytettiin vain Volkovia ja Gukasjania. Nuori natsi todisti Olesinovia ja Sutugaa vastaan, vaikka molemmilla oli raudanvarma alibi. Tämä ei ole ainoa tapaus, jossa uhriksi joutunut natsi pyrkii kostamaan tunnetuille antifasisteille kun todelliset tekijät ovat tuntemattomia. Volkov ja Gukasjan armahdetiin perjantaina myös näistä syytteistä.

Nyt päättyneen prosessin päämäärät olivat paljon laajemmat kun vain kahden tappelun selvittely. Esimerkiksi tapauksen johdosta kuulustellulta. Alina Kolosovskajalta kyseltiin lähinnä Aleksei Gaskarovista, joka pidätettiin jälleen viime huhtikuussa. E-keskuksen päämäärä on yleensä avainhenkilöiden neutralointi, ei rikosten selvittely.

Toukokuussa 2012 tapahtuneista Putinin virkaanastujaismellakoista syytetyistä armahduslaki koski vain neljää. Kolmetoista syytettyä on yhä vangittuna (Gaskarov on yksi heistä), kaksi kotiarestissa, viisi matkustuskiellossa ja kaksi on jo tuomittu. Vakavimmat syytteet kohdistuvat kahteen vasemmistorintaman jäseneen, joita syytetään “mellakan järjestämisestä”, vaikka video ja lukuisat silminnäkijälausunnot osoittavat, että yhteenotto oli poliisin valmistelema.

27. joulukuuta armahdettiin myös Irina Lipskaja, jota syytettiin kahdesta hyökkäyksestä äärioikeiston konsertteja vastaan vuosina 2011 ja 2012. Samalla viikolla armahdettiin myös kolme Nižni Novgorodin antifasistia, joiden vastainen rikosprosessi jatkui lähes kolme vuotta. Kaksi Nižni Novgorodissa epäiltyä aktivistia joutui kuitenkin pakenemaan kaupungista ja piileskelemään viranomaisia, eikä armahdus näin ollen koske heitä. Vankilassa on yhä myös Igor Hartšenko, joka tuomittiin elokuussa Moskovassa vankilaan kolmeksi ja puoleksi vuodeksi. Häntä syytettiin konsertin puolustamisesta uusnatsien hyökkäystä vastaan heinäkuussa 2011.

Armahduslaki ei tietenkään koske pelkästään antiautoritaarista oppositiota. Viranomaiset eivät pidä tarkkaa lukua armahdettujen määrästä, mutta armahdettuja arvioidaan olevan kymmeniätuhansia. Myös monia äärioikeiston poliittisia vankeja on armahdettu. Esimerkiksi 16 natsia, jotka hyökkäsivät ydinvoiman vastaiselle protestileirille Siperian Angarskissa kesällä 2007 ja pahoinpitelivät Ilja Borodaenkon kuoliaaksi, tuomittiin myös huliganismilain nojalla. Venäjän viranomaiset pyrkivät usein esittämään äärioikeiston väkivallan epäpoliittisena häiriköintinä, minkä vuoksi vakavistakin natsien tekemistä rikoksista rangaistaan usein huliganismi-pykälän perusteella.

Kaikista puutteistaan huolimatta armahduslaki on kuitenkin osoitus siitä, ettei Venäjän nykyinen hallinto ole immuuni mielenilmauksille. Terrori-iskujen uhan vuoksi Sotšin olympialaiset tullaan käymään kasarmitunnelmissa ja taloudellisesti ne ovat katastrofi. Mutta olympialaiset ja muut kansainväliset hankkeet myös takaavat sen että imagolla on edelleen merkitystä Venäjän johdolle.

Kommentoi Facebookissa
Helsinki liikkuu