1.jpg

Kreikan EU:n puheenjohtajuus käynnistyi vauhdikkaasti

Teksti Peristerakis

Anarkistien vainoja, kuolemaan jätettyjä pakolaisia sekä poliisien suojelema natsimielenosoitus.

Ateenan Indymediassa on julkaistu kuluneen kahden viikon aikana ainakin kahdeksan pitkää raporttia, jotka kaikki noudattavat jotakuinkin yhtenäistä kaavaa: ”kun tulin kotiin, asuntoni oli myllätty ympäriinsä, asialla olivat olleet poliisit”. Kirjeet ovat kuvanneet sitä täystuhoa ja sotkua mitä poliisien jäljiltä on jäänyt. Sivuille postattu kuva kertoo paljon. Tapauksista on vaivaantunut raportoimaan vain murto-osa häirinnän kohteista. Occupied London -verkkojulkaisun mukaan ainakin 26 asuntoa on ratsattu, valtaosa näistä on anarkistien.

Asunto kotietsinnän jäljiltä. Lähde: Athens Indymedia.

Kertomusten mukaan ihmisiä on uhkailut, heitä on kyyditetty poliisien päämajaan, kuulusteltu, toista kymmentä on otettu kiinni useiksi tunneiksi tai jopa vuorokausiksi ja pidätyksiä on tehty kaikkiaan kahdeksan.

Poliisioperaatioiden taustalla on – mikäpä muu kuin – ”terroristijahti”. Sen varjollahan saa nykyään terrorisoida mielensä mukaan ja mistään piittaamatta, kuten USA:n isot pojat ovat opettaneet. Vai mitä muuta nine one onesta on jäänyt käteen kuin Yhdysvaltojen lähestulkoon fasistisen roolin maailmanterroristina, joka loukkaa porvarillista oikeudentajua kaikkialla? Perusteettomat sodat, Guantanamon sadat ilman oikeudenkäyntiä vangitut ihmiset, tuhansia siviilejä tappaneet summittaiset lennokki-iskut… eikä NSA:n urkinta ja muu terrorismin vastaisen sodan nimissä tehty kieroilu paranna tilannetta lainkaan. Inho Amerikan häikäilemätöntä imperialismia kohtaan ole enää mikään ”vasemmistolainen mielipide” vaan lähestulkoon yleisesti hyväksytty fakta. Soo soo! Keskeinen kysymys tietysti on: mitä tämä närkästys auttaa? Toistaiseksi se on aiheuttanut vain atomistista maailmantuskaa, eettistä ummetusta sekä alati pahenevaa todellisuuden kieltämistä.

Siis maineesta viis, ja onhan Kreikassa terroristi karkuteillä, itse asiassa useitakin. Viimeisin heistä on viiden elinkautisen lisäksi 25:ksi vuodeksi vankilaan tuomittu Christodoulos Xeros. Xerosin syytteet juontavat juurensa marxilaisen November 17 -ryhmään, joka toteutti vuosien 1975–2002 aikana yli sata iskua ja 23 poliittista murhaa, kohteinaan Kreikan pahamaineisen sotilasjuntan upseerit sekä imperialistisina pidettyjen Yhdysvaltojen ja Englannin poliitikot ja merkkihenkilöt. November 17 nautti 1970-luvun ja 80-luvun taitteessa merkittävää kansansuosiota, joka väitetään kääntyneen laskuun järjestön ammuttua oikeistopoliitikko Pavlos Bakoyanniksen toimistonsa eteen vuonna 1989. Christodoulos Xeros tuomittiin viidestä murhasta sekä terroristijärjestön jäsenyydestä.

Viides tammikuuta vankilasta ”lomalla” ollut Xeros jätti ilmoittumasta poliiseille ja katosi. Ainoa jälki karkurista on erään moottoritietulliaseman valvontakameraan tallentunut kuva Xerosta veljensä autossa matkalla Ateenaan. Siihen loppuivat johtolangat. Kaksi viikkoa myöhemmin nettiin ilmestyi Xeroksen allekirjoittama kirje sekä lyhyt video, jossa hän puhuu taustallaan Che Guevara sekä kolme historiallista kreikkalaista vallankumoushahmoa: kommunistitaistelija Aris Velouchiotis sekä vuoristosissit Theodoros Kolokotronis ja Georgios Karaiskakis. Videossa Xeros soimaa Kreikan poliittista järjestelmää ja eliittiä ja sanoo vielä kerran nostavana vallankumouksen kiväärin systeemiä vastaan. Seuraavana päivänä kytät olivatkin jo toimessa. Alkoi massiiviset ratsiat ja tauoton poliisihelikopterin pärinä Ateenan yllä.

Xeroksen katoaminen on vain yksi takaisku Kreikan epäonnisessa terrorismin vastaisessa sodassa – sodassa, jonka voi vain hävitä. Viime vuonna katoamistempun tekivät anarkokommunistisen sissiryhmän ”Vallankumouksellisen taistelun” keulahahmot Nikos Maziotis ja Pola Roupa. Poliisin ulottumattomissa ovat myös marraskuussa kaksi uusnatsia murhannutta henkilöä, jotka ottivat iskusta vastuun nimikkeellä ”Väen vallankumouksellinen voima”. Samoin nihilistianarkistisen ”Tulisolujen salaliitto” sekä heitä lähellä olevan ”FAI/FRI”:n nimissä on tehty tasaiseen tahtiin iskuja niin Kreikassa kuin muuallakin, vaikka kaikkien pääjehujen pitäisi ministerien mukaan olla vankilassa. Onpa poliittiseen terrorismiin on viimeaikoina liitetty myös Kreikan robinhoodiksikin kutsuttu anarkoystävällinen taparikollinen Vasilis Palaiokostas, joka on tehnyt kaksi peräkkäistä spektaakkelimaista vankilapakoa helikopterilla. Viimeisin näistä jopa tarttui sivustaseuraajan kännykkäkameraan. Palaiokostaksesta ei ole niin ikään kuulunut pihaustakaan. Nyt poliisi epäilee hänen rahoittavan vanhoilla ryöstösaaliillaan terroristiryhmiä. Tässä kerrakseen syytä hyökätä anarkisteja kohtaan.

Vasilis Palaiokostaksen toinen meneminen.

Repression tiukentuminen on tietysti ikävä asia, mutta kaikeksi onneksi siitä paistaa läpi nykyisten vallanpitäjien tuleva umpikuja. Pääministeripuolue oikeistokonservatiivinen ND on kuluneen kuukauden aikana menettänyt jokusen prosentin kannatustaan ja pääministeri Samaraksen mukaan tämä johtuu terroristeista. Asia on heille varsin kurja. Pelkona on, että oikeistopuolueen arkkivihollinen, vasemmistokoalitio Syriza voittaa vaalit ja nousee johtavaksi hallituspuolueeksi. Pelottavaa tässä ei ole se, että Syriza pystyisi tekemään kriisille tai Kreikan yhteiskunnalle jotain mullistavaa, vaan se, että heikosti ulkoparlamentaarista valtaa omaavan puolueen valtaannousu saattaisi ajaa maan sellaiseen kaaokseen, ettei sitä hallitsisi enää kukaan. Kurista ja järjestyksestä elämänvoimaa imevien oikeistolaisten hätää kuvaa se, että kansallisen turvallisuuden ministeri Nikos Dendias (ND) on luvannut kaikkiaan neljä miljoonaa euroa veronmaksajien rahoja heille, jotka auttavat viranomaisia pääsemään karkuteillä olevien terroristien jäljille. Mukaan suureen palkkionmetsästykseen ovat lehtitietojen mukaan lupautuneet ainakin jo CIA:n ja Scotland Yardin huippukoulutetut cowboyt. Erikoisjoukkojen erikoisvalvonnassa on yli 300 potentiaalista terrori-iskun kohdetta yksin Ateenassa.

Kansallisen turvallisuuden ministeri Nikos Dendias.

*

Samaan aikaan kun lehdet kohisivat Xerosista, nousi mediaan toinenkin uutinen – tosin aluksi kovin vaatimattomana. Sisäsivujen pikkuartikkeli kertoi veneonnettomuudesta, jossa kuoli 12 Turkista Kreikkaan pyrkinyttä pakolaista. Kirjoituksen tyylilajikin oli ”ikävä juttu, hällä väliä, sattuuhan näitä”. Uutiset sentään muistivat mainita, miten urheat rajavartijat pelastivat osan merihätään joutuneista ja etsivät ruumiita melkein kolme vuorokautta talvisesta Välimerestä ja kuinka seuraavana aamuna homeeriset rajavartijat onnistuivat pelastamaan erään toisen pakolaisaluksen samanlaiselta kohtalolta.

Virallisen tietojen mukaan täyteen ahdetusta veneestä oli pudonnut lapsi laidan yli. Hätääntyneet matkustajat olivat kaikki menneet samalle puolelle alusta, joka oli tästä kaatunut. Kun selviytyneet pääsivät maihin silminnähtävästi murtuneiden syyrialaisten tarinat yllättäen poikkesi huomattavasti median ja rajavartioston kertomuksista. Videokameralle puhunut mies kertoi menettäneet kolme lastaan ja vaimonsa, mutta ei tapaturmassa, vaan siksi että rajavartijat olivat kaataneet heidän laivansa ja potkineet pelastautuvia takaisin mereen.

Eipä siinä kaikki. Osa pelastautuneista joutui seuraavana päivänä Ateenassa kadulla poliisien kiinniottamiksi, vaikka heille oli annettu tilapäinen oleskelulupa. Pelkkä nöyryytys sai kuitenkin tällä kertaa riittää ja heidät päästettiin vapaiksi vielä samana päivänä.

Hyviin tapoihin kuuluu, että tällaisten julkisuuteen nousseiden traagisten tapausten jälkeen oleskeluluvan saa helpommin. Näin kävi myös Italian Lampedusassa, tosin silloin oleskeluluvan saivat vain he jotka olivat hukkuneet onnettomuudessa. Tästä varmaan joku perussuomalaisten maltillisen siiven edustaja tai muu hommalainen kansallissankari saa sananvapauden nimissä päähänsä väittää, että pakolaiset hukuttautuvat tahallaan saadakseen oleskeluluvan. Mieleen nousee Kirkegaardin sanavapautta koskeva lausahdus: ”mistä tämä paljo meteli, kun ajattelunvapaus meillä jo on ja sitäkään ei kukaan käytä!”

Poliisien toimia kommentoinut meriministeri Miltiadis Varvitsiotis on kieltänyt mahdollisuuden rajapoliisien osuudesta tapahtumiin. Ovathan poliisit ammattilaisia, eikä heidän koulutukseensa kuulu siirtolaisten potkiminen. Asiaa sentään laitettiin tutkimaan jonkinlainen ”puolueeton” komissio – lieneekö EU:n ansiota. En siis tarkoita, että puheenjohtajuuden ansiosta kansainvälinen huomio loisi paineen asioiden selvittämiseen, vaan että tilanne on uskoakseni puheenjohtajuuden takia kiusallinen koko EU:lle ja eritoten sen stubbilaiselle pepsodentsiivelle.

*

Kolmas tapaus sijoittuu välittömään lähimenneisyyteen. Lauantaina 1. helmikuuta jokunen sata uusnatsipuolue Kultaisen aamunkoiton kannattajaa kokoontui mielenosoitukseen Ateenaan. Nämä parlamentaariset julkinatsit ovat olleet viimekuukaudet tapetilla erään jäsenen puukotettua antifasistiräppäri Pavlos Fyssasin viime syyskuussa. Tapauksen seurauksena puolet puolueen parlamenttijäsenistä on pidätetty tutkintavankeuteen epäiltynä rikollisjärjestön perustamisesta, osallisuudesta murhiin, pahoinpitelyihin, ihmiskauppaan, rahanpesuun sekä lukuisista muista koiruuksista mitä ovat viimevuosina tehneet. Epäiltyjä on kuitenkin onnettoman vähän väkivallantekoihin nähden.

Natsimielenosoitus houkutteli tietysti tuhansia fasisminvastustajia parlamenttitalon eteen. Ja jälleen poliisilla oli suuri osa siinä, että tapahtumat kääntyivät päälaelleen. Mellakkakytät päättivät syystä tai toisesta hyökätä antifasistien kimppuun ajaen heitä takaa pitkin poikin keskustan sivukatuja. Osa mielenosoittajista pakeni Monasterakin metroasemalle, sananmukaisesti maan alle. Melkein kaikki viranomaiset ovat keskennään yksimielisiä siitä, ettei kyynelkaasu ole tappavaa, mutta asiasta syntyy eripuraa, kun puhutaan kyseisen myrkyn käytöstä sisätiloissa tai muissa suljetuissa tiloissa. Tästä huolimatta poliisit päättivät paiskoa muutamia kemikaalikranaatteja portaita alas metrolaiturille. Ilmeisesti siis tappaakseen jonkun. Onneksi näin ei käynyt ja mikä parempaa, loukkuun jääneet antifasistit saivat jopa ajettua poliisit pois raivokkaalla vastahyökkäyksellä.

Samaan aikaan kun yhteydenotot tapahtuivat parlamenttiaukiolla ja Monasterakissa, Kultaisen aamunkoiton puhemies Ilias Kassidiaris ilmoitti puolueensa uusista uljaista suunnitelmista: jos Kultainen aamunkoitto kielletään rikollisjärjestönä, he aikovat kenkiä kaikki ”murhaajat” riveistään ja järjestäytyä rehdisti uuden laillisen puolueen alle, joka olkoon nimeltään Kansallinen aamunkoitto. Julistuksen jälkeen tästä oveluudesta innostuneet natsit marssivat mellakkapoliisien suojelemana pitkin Ateenaa, toisten poliisien tapellessa antifasistien kanssa toisaalla.

Tällainen imagopelleily on osoittautunut tehokkaaksi ainakin Suomessa, josta Aamunkoiton varaführer Kassidiaris lienee idean omaksunut. Kyllä kansa uskoo kun vaan sanoo, ettei olla natseja, vaikka oikeasti oltaisiinkin. Oikeaoppinen ilmaus tälle on tehdä suomensisut. Uskoisi toimivan myös Kreikassa.

Kaikkiaan poliisi otti kiinni noin 40 mielenosoittajaa.

*

Tarkkanäköinen lukija ehkä huomaa, että näitä kolmea esittämääni esimerkkiä yhdistää jokin. Niin Kreikalle kuin Euroopan unionillekin on tärkeää, että ihmisarvo säilyttää sopivan matalan markkina-arvon, että se pysyy kilpailukelpoisena. Onhan ihminen vain valuuttaa jumalallisessa taloudessa, jolla ei ole ulkopuolta. Tätä ihmisarvon pörssiä meklaroivat poliisit ja fasistit, usein näiden kahden välinen raja on veteen piirretty, jos sellaista edes on. Valtiosuvereniteetti on tässä maailmantaloudessa ja suurvaltakontrollista siis vain paikallisen väkivaltaliigan pyörittämistä. Lopputulemana voidaan esittää, että Kreikan puheenjohtajakauden avauksen perusteella jäljellä olevasta viidestä kuukaudesta on tulossa kaikin puolin hirveitä.

Modus Operandi of the Divine Economy.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu