Jäähyväiset pitkäsiimalle

Teksti Sonja Hyppänen

Operation Icefish tähtää salakalastuksen pysäyttämiseen.

Muistan hyvin tämän kirpeän kesäpäivän Antarktiksella viime vuodenvaihteen kieppeiltä. Lämpöä muutama aste ja etelästä kohtalainen tuuli, jossa tuntuu Rossin jäähyllyn läheisyys. Olemme niin etelässä kuin laivalla vain voi päästä, Rossin merellä, planeetan laidalla. Muita laivoja ei ole näkynyt viikkoihin.

Edessämme ristiaallokossa kelluu kolmen ison oranssin poijun rykelmä, josta alaspäin kiemurtelevat köydet katoavat syvyyteen. Katseelta piilossa niihin liittyy pitkäsiima, jota on veden alla kymmeniä kilometrejä. Poijujen tunnistenumerot kertovat, että ne tiputtaneen laivan kalastusluvat ovat kunnossa. Vastahakoisesti jätämme siiman kylvämään kuolemaa jääahvenien ja albatrossien keskuudessa. Kuinka tällainen on mahdollista pallomme villeimmissä kolkissa, mietin.

Joka vuosi Etelämantereen vesillä törmäämme pitkäsiimoihin, laillisiin ja laittomiin. Tänä vuonna, mikäli Japanin valaanpyyntilaivasto pitäytyy lupauksessaan tehdä vain laskenta- ja näytepalatutkimusta, suuntaamme huomiomme pitkäsiimoihin ja jääahvenien salakalastuksen pysäyttämiseen Eteläisellä jäämerellä. Hammaskalat voivat elää yli kahden kilometrin syvyydessä jäätävillä vesillä niiden kudoksissa olevien jäätymistä estävien proteiinien vuoksi.

Muutama päivä sitten Sea Shepherd julkisti tulevan vuodenvaihteen Eteläisen jäämeren kampanjansa, Operation Icefishin. Rosoisen näköisten jääahvenien (Patagonian toothfish ja Antarctic toothfish) kalastus Etelämantereen vesillä on tarkkaan säädeltyä ja kiintiöt pieniä. Kuitenkin varsinkin hammaskalan (Patagonian Toothfish) pyynti on ollut melkoista villiä länttä, sillä Etelämantereen vesillä kalastuslupien valvonta on kovin vähäistä ja laiton kalastus rehottaa yhä.

Jääahvenet ovat merten ravintoketjun huippupetoja kuten hait. Ne lisääntyvät hitaasti ja ovat siten erityisen herkkiä kiintiöistä piittaamattomalle salakalastukselle. Antarktiksen hammaskala (Antarctic Toothfish) elää serkkuaan hammaskalaa eteläisemmillä ja kylmemmillä vesillä. Tiedemiehet ovat tutkineet hammaskaloja McMurdon tutkimusaseman vesillä viimeiset neljäkymmentä vuotta. Näiden kylmien vesien huippupetojen kaupallinen pyynti alkoi vasta 1990-luvun lopulla, mutta silti hammaskalat ovat nykyään miltei kadonneet Rossin meren eteläisimmiltä sopukoilta ja McMurdon ympäristöstä.

Antarktiksen hammaskalan häviämisellä on ollut jo lyhyessä ajassa suuria vaikutuksia pallomme eteläisten kolkkien ekosysteemeihin. Tämän kylmien vesien huippupedon katoaminen on johtanut sitä syövien miekkavalaiden vähenemiseen McMurdon alueella. Pienenpien ahvenkalojen (englanniksi Icefish, joka ei muuten näytä yhtään suomalaiselta ahvenelta!) – normaalisti hammaskalojen tärkeimmän aterian – populaatiot ovat sen sijaan kasvaneet Rossin jäähyllyn vesillä. Tiedemiehet ennustavat tämän johtavan krillin vähemiseen paikallisten ahvenkalojen popsiessa ne suihins. Tämä taas saattaa pakottaa jääpingviinit muuttamaan aiemmin krillipainoitteista dieettiään ahvenkaloja suosivaksi.

Ongelmallista hammaskalojen pyynnissä on myös niiden pyyntitapa; pitkäsiima. Laittomat pitkäsiimat Antarktisen vesillä aiheuttavat vuosittain noin sadantuhannen merilinnun kuoleman. Maailmanlaajuisesti albatrosseja arvioidaan hukkuvan pitkäsiimoihin noin 400 viikossa. Maailman 21 albatrossilajista jo 19 on sukupuuton partaalla.

Operation Icefish käynnistyy joulukuun alusta. Tällä hetkellä laittomasti hammaskalaa pyytävät alukset toimivat valvonnan ulottumattomissa jo pelkästään Etelämantereen syrjäisyyden vuoksi. Kiinnijäämistä välttääkseen salakalastajat myös vaihtavat laivojensa nimiä, rekisteröintimaita ja omistajayhtiöitä. Tulemme dokumentoimaan ja raportoimaan laittomien kalastusalusten toimintaa ja puuttumaan siihen takavarikoimalla ja hävittämällä luvattomia verkkoja ja pitkäsiimoja. Tiedossa siis paljon uuden opettelua ja kylmiä tunteja kannella!

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Mitä sä täällä teet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *