Teksti Maria Karuvuori

Vuonna 2013 puhuttiin Anita Sarkeesianista & pelaajayhteisön naisvihamielisyydestä. Puhuttaisiinko tänä vuonna itse peleistä?

Viime vuosi oli myrskyisä. Internetissä yksi suurimmista paskamyrskyistä pyöri kanadalais-amerikkalaisen Anita Sarkeesianin feministisen videoblogin Feminist Frequencyn ympärillä. Jos haluaa pikaisen läpileikkauksen netin naisvihasta, nettikiusaamisesta, sananvapauskäsitteen vääristelystä ja silkasta vainoharhasta, riittää kun tutustuu Sarkeesianin tapaukseen.

Tiivistettynä: Sarkeesian analysoi videoissaan muun muassa mainosten, elokuvien ja tv-sarjojen naiskuvia. Hänen videonsa eivät sinänsä sisällä mitään kovin mullistavaa. Ne ovat hyviä laadukkaan toteutuksensa lisäksi siksi, että kritiikki on helppotajuista, viihdyttävää ja kyllä, ajoittain kärkästä. En ole kaikista Sarkeesianin pointeista samaa mieltä, mutta suosittelen silti lämpimästi katsomaan.

Vuonna 2012 Anita Sarkeesian alkoi kerätä Kickstarterissa rahaa videosarjalle, joka käsittelisi tietokonepelien naiskuvaa, ja internet räjähti. Sarkeesianille tulvi tappouhkauksia ja raiskausuhkauksia, ja nettiin ilmestyi peli, jossa sai vetää Anitaa turpiin. Ja niin edelleen.

Tropes vs Women in Video Games -projekti nosti osittain tahattomasti tapetille peliyhteisöissä pesivän naisvihamielisyyden. Fat, Ugly or Slutty -sivustolta voi käydä lukemassa joitakin esimerkkejä siitä loasta, jota naispuoliset pelaajat saavat niskaansa.

Sarkeesianin videosarjasta on nyt julkaistu neljä osaa. Kolme ensimmäistä käsittelivät neito pulassa -tarinatyyppiä, jossa naishahmo kidnapataan ja mieshahmojen täytyy sitten pelastaa neitokainen.

Massiivisen vihakampanjan takia Feminist Frequency -kanavan kommentit on poistettu käytöstä. Ei ole mitenkään yllättävää, että Sarkeesiania yritetään nyt piestä väitteellä sananvapauden rajoittamisesta. Kritiikkiä löytyy toki yllin kyllin. Sarkeesiania syytetään herkkähipiäisyydestä ja haluttomuudesta vastata asialliseen kritiikkiin muutaman hassun trollin takia. (Täältä löytyy muuten anekdootti erään miehen kokemuksista online-häirinnästä.)

Vietin sunnuntaita katsomalla videovastauksia Sarkeesianin kritiikkiin, ja niitähän riittää. Periaatteen vuoksi en yleensä klikkaa linkkejä, joiden otsikointi on linjaa Feminism poisons EVERYTHING, feminismi myrkyttää KAIKEN. Halusin kuitenkin tietää, olisiko vihan seassa mielenkiintoistakin palautetta. No, pikaisella vilkaisulla suurin osa videovastauksista on henkilökohtaisia hyökkäyksiä, joissa näytetään kontekstistaan irrotettuja pätkiä Sarkeesianin videoista ja täytetään loput absurdilla mölinällä. Jopa rakentavasti alkavista vastauksista saa sen kuvan, että vloggaajalla on ollut niin kiire loukkaantua, ettei hän ole edes malttanut kunnolla katsoa alkuperäisiä videoita.

Päteviäkin kysymyksiä toki esitetään. Onko Feminist Frequency esimerkiksi merkinnyt kaikkia lähteitään, kuten hyviin tapoihin kuuluu?

Ja kyllähän myös oikeasti rakentavia videovastauksia löytyy. Esimerkiksi CoconutmilkFilms esittää videossaan hyviä pointteja (ja oli muuten ainoa suomenkielinen videovastaus, jonka löysin). Lisäksi hän jatkaa aiheen käsittelyä toisessa videossa, jossa analysoidaan tarkemmin kahta videopelien vahvaa naishahmoa, Tomb Raiderin Lara Croftia ja BioShock Infiniten Elizabethia. Ja tässä onkin asian ydin: olisi mahtavaa, jos kritiikeissä päästäisiin yli loukkaantumisista ja henkilökohtaisista kaunoista ja puhuttaisiin siitä mistä alun perinkin oli tarkoitus puhua, eli niistä peleistä.

Toivon todella, että myös keskustelu nettiahdistelusta jatkuu, mutta se on osittain eri keskustelu. Löytyy varmasti pelaajia, jotka pystyvät käsittelemään pelien naiskuvaa, mieskuvaa tai vaikka yhteiskuntakuvaa vielä syvällisemmin kuin Anita Sarkeesian. Feminist Frequency on kuitenkin hyvä pelinavaus.