Teksti Katriina Rosavaara

Uudellamaalla nautitaan 16 986 toivottoman kiireetöntä aamukahvia joka päivä. Hankkeet eivät riitä, tarvitaan ympärivuotista toimintaa.

Lomat on nyt lorvittu ja on aika lompsia töihin tai kouluun. Niinhän sitä sanotaan, mutta monella nuorella ei ole työ- tai opiskelupaikkaa mihin palata. Pelkästään Uudellamaalla oli kesäkuussa 16 986 alle 30-vuotiasta työtöntä.

Se tarkoittaa yhtä montaa kiireetöntä aamukahvia, mutta myös montaa tyhjää päivää. Vuosia, viikkoja ja kuukausia aikaa kehittää omaa tarpeettomuuden tunnetta ja kasvattaa huolta tulevaisuudesta. Miten älytöntä resurssien hukkaamista. Monet heistä ovat juuri valmistuneita omien alojensa ammattilaisia, joilta puuttuu vain työkokemusta.

Kokemus ennen tavallisesta työelämästä on jäänyt saamatta monilta jo yli kolmekymppisiltäkin. Kun edelliset sukupolvet istuivat samoissa viroissa ja toimissa vuosikymmenet, meistä moni ei ole koskaan pitänyt palkallista kesälomaa, koska työt kertyvät projekteista ja muista pätkistä.

En tunne montaakaan ikäistäni ihmistä, jolla olisi toistaiseksi voimassa oleva työsuhde. Ehkä näkökulmani on vääristynyt hieman, koska suurin osa tässä ajattelemistani ihmisistä työskentelee taiteen ja kulttuurin alalla, mutta sama trendi tuntuu vahvistuvan muuallakin. On ensinnäkin onnenpotku löytää mitään töitä, saati koulutusta vastaavaa, kokopäiväistä ja vakituista työpaikkaa.

Nuorten ja vanhempienkin työllistämiseksi on kehitetty monenlaisia tukitoimia, koulutuksia ja kursseja, joista monet ovat varmasti erinomaisen hyviä. En tunne järjestelmää kovin hyvin, mutta vaikuttaa siltä, että usein käy myös niin, että aktivointiin pyrkivä järjestelmä tarjoaa tarpeetonta.

En usko että käyttäjälähtöisemmät työvoimapalvelut tulisivat nykyisiä kalliimmiksi: Ne eivät varmasti sopisi kaikille, mutta juuri siksi erilaisten keinojen kirjo on tarpeen. Me olemme erilaisia myös oman työuran etsinnässä.

Helsingin kaupunki ja Helsingin Juhlaviikot palkkasi kesäksi 30 nuorta tekemään taidetta tyhjillään olevaan tilaan. Paikka sai nimen Tullaamo, koska sen piti sijaita vanhassa tullin rakennuksessa. Tullaamo käynnistyi kuitenkin Kalasatamassa, entisen vihannestukun ja kalasavustamon tiloissa.

Tullaamo-nimen merkitys muuttui tullista paikaksi johon tullaan. Avajaisissa sitä kutsuttiin kuvataiteen hotspotiksi, eikä syyttä. Esillä on taiteen raja-aitoja suvereenisti ylittäviä ja yhdisteleviä teoksia musiikkivideoista installaatioihin. Suurin osa teoksista on syntynyt työryhmän yhteistyönä. Tullaamolaisten työn jäljet ovat esillä yleisölle syyskuun alkuun saakka.

Tullaamossa yhdistyi monta kiinnostavaa ja ajankohtaista tekijää. Tyhjillään oleva tila, kesätyötä tarvitsevat nuoret, ammattitaiteilijat, nuorisotoimi, sosiaalitoimi ja uutta pelkäämättömät rahoittajatahot. Nuorille ei syötetty ideoita, vaan omat työt piti kehittää itse ja siihen oli tarjolla tukea.

Yksikään nuori ei keskeyttänyt projektia, vaan kaikki pysyivät mukana sovitusti. Aina ei ollut helppoa eikä niin mukavaakaan, mutta sellaistahan työnteko on, työtä, ja valmistakin tuli. Oleellista oli se, ettei nuorille sanottu mitä heidän pitää tehdä, vaan että kaikkiin heidän ehdotuksiinsa ja ideoihinsa sanottiin kyllä.
 Tullaamon jatkomahdollisuuksista on erilaisissa yhteyksissä puhuttu paljon ja nuorilta saatu positiivinen palaute toivottavasti rohkaisee myös nuorisoasiainkeskusta, sosiaalivirastoa ja Juhlaviikkoja jatkamaan ja kehittämään hanketta.

Mutta entä jos Tullaamon kaltainen hanke olisikin ympärivuotinen? Lapinlahden sairaalan remontti näyttää viivästyvän ja tiloille etsitään väliaikaista käyttöä. Lapinlahden sairaala-alueesta puistoineen saisi toimivan paikan nuorten monialaiselle työllistämis- ja aktivointikeskukselle. Siellä riittää pihaa ja rantaa ympäristötaiteelle ja tapahtumille. Sinne voisi perustaa pieniä ravintoloita, kahviloita, puutarhoja, gallerioita tai mitä nuoret sitten keksisivätkin. Tilaa on, sisällä ja ulkona.

Lataamosta voisi tulla uuden kaupunkikulttuurin keskus, jossa voisi olla myös erilaisten tukipalvelujen toimipisteet, saman katon alla helposti saavutettavana. Ja nimeksi tulisi, tietysti, Lataamo. Lataamo-nimen merkitys olisi entinen ja uusi. Lataamossa voisi ladata itseensä työelämässä tarvittavia taitoja ja vahvuuksia työnhakuun. Yleisökin saisi virtaa päästessään kurkistamaan Lataamossa huomisen Helsinkiä. 
 Kirjoittaja työskenteli kesän Tullaamossa taiteilija-assarina. Tila avoinna yleisölle 1.9. asti ti–pe 15–20, la–su 12–20.