1.jpg

Taksimissa vallitsisi rauha ilman poliiseja

Teksti Derya Tekin

Poliisien hyökkäykset eivät saa mielenosoittajia hajaantumaan.

Se on jo todistettu, että Istanbul ei mahdu ostoskeskuksiin. Eihän niissä voi edes laulaa. Me taas laulamme jopa kävellessämme. Tällä hetkellä Istanbul ei tarvitse muuta kuin Taksim-aukiolla olevaa puistoa. Parhaimmillaan Taksimin aukiolla ja puistossa meitä oli lähes kaksi miljoonaa samaan aikaan. Tilaa riittää turkkilaisille, kurdeille, armenialaisille, kristityille, homoille, transeksuaaleille, katukissoille ja koirille…

Taksimissa muslimit rukoilevat perjantaisin rauhassa samalla, kun uskonnottomat muodostavat ihmiskilpeä heidän turvallisuutensa vuoksi. Kaikkien alojen ammattiyhdistykset ja eri jalkapallojoukkueiden fanit hengailevat koko ajan puistossa. Vielä mahtuu. Koko Turkki mahtuu tänne. Ei, kun puistossa on tilaa koko maailmalle.

Puisto oli noin viikon ajan ilman minkäänlaista poliisivoimia. Valtion tahot eivät siis päässeet Taksim-aukiolle barrikadien ohi. Ilmassa oli rakkautta ja rauhaa. Päivän aikana Taksimissa vieraili yhteensä kolme miljoonaa ihmistä. Eikä tapahtunut yhtäkään rikosta, koska puistossa pulmat ratkaistaan solidaarisuuden avulla. Esimerkiksi, jos johonkin pisteeseen tarvitsee viedä jotain painavaa, niin ihmiset muodostavat hetkessä ketjun, jonka kautta tavara kulkee paikasta toiseen.

Puisto on täynnä telttoja. Kriittisiin paikkoihin on pystytetty useita ensiapupisteitä, joissa monien henki on pelastettu poliisien yhteenottojen jälkeen. Puistossa on myös useita ”keittiöitä”, joista voi hakea ilmaista ruokaa ympäri vuorokauden.

Ruoan lisäksi kirjat ja lehdet ovat myös ilmaisia. Puiston kirjastoon voi lahjoittaa kirjoja, joita ihmiset lukevat ajankulukseen. Kirjasto on puiston kysytyin paikka. Kirjaston vieressä on shakkikulma. Aamuisin on mahdollista joogata joukolla ja päivällä voi pelata lentopalloa.

Mielestäni mielenkiintoisin paikka on kuitenkin puiston ”museo”, jossa näkee kuvia taisteluista. Lisäksi ”museoon” on tuotu poliisien jättämiä kypäriä ja muuta tavaraa.

Yleisesti tunnelma on kuin olisi festareilla, vaikka muissa Turkin kaupungeissa taistellaan edelleen. Solidaarisuus, yhdistyminen ja perustellut tavoitteet ovat mielenosoittajien suurin voima.

Viime tiistaina poliisivoimat hyökkäsivät taas mielenosoittajien kimppuun. Samaan aikaan Istanbulin kuvernööri uskotteli poliisien olevan paikalla ainoastaan puhdistaakseen joitakin lippuja rakennusten päältä. Illalla Taksimiin kokoontui taas satojatuhansia ja poliisivoimat hyökkäsivät tällä kertaa todella rajusti. Vaikka kuvernööri lupasi, ettei niin kävisi.

Poliisien hyökkäykset eivät saa mielenosoittajia hajaantumaan. Tällä hetkellä tilanne on jännittynyt. Taksimin aukiolla on edelleen poliisivoimia ja mielenosoittajia. Eilen odotus jatkui ilmaan yhteenottoja. Samaan aikaan pääministeri Erdoğan vihdoinkin hyväksyi mielenosoittajien ryhmän keskusteluihin kanssaan. Vielä on kuitenkin epävarmaa miten huomenna käy.

Me mielenosoittajat olemme valmiina hyökkäykseen: kaikilla on kypärät, uimalasit ja kotitekoiset lääkkeet kyynelkaasuja varten. Mutta silti jatkamme tavallista puiston arkea. Aamuisin käydään joogaamassa, luetaan kirjoja, jotkut pelaavat lentopalloa, jaksetaan pitää puistoa siistinä, hoidetaan katueläimiä ja lauletaan sekä tanssitaan.

Koko valtauksen aikana puistossa on eniten tanssittu. Jos ei ole tanssittu niin silloin ollaan taisteltu. Heti kun yhteenotot hellittävät niin jatkamme tanssimista. Ehkä me kaikki olemme maanis-depressiivisiä. En tiedä. Tiedän vaan sen, että me joko taistelemme tai tanssimme kuolemaan asti.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *