Salakieltä ja piiloviestejä

Teksti Jukka Vuorio

Kirjoittaja tutustuu puolueiden nettisivuihin.

Minä ja puolueet, me kummatkin olemme olemassa sekä reaalimaailmassa että internetissä. Tässä ihan äskettäin tutustuin yhden päivän aikana kaikkien puolueiden nettisivuihin. Ja nyt minä aion kertoa mitä minä niillä sivuilla oikein näin ja koin.

www.perussuomalaiset.fi

Okei, myönnetään, olen ennakkoluuloinen. Perussuomalaisten kohdalla ensimmäinen ajatukseni on, että onkohan niillä edes nettisivuja? Ovatko ne internetissä, ja jos ovat, pärähtääkö niiden kotisivut avatessa heti Finlandia soimaan? Kyllä ovat ja ei pärähdä. Sisään vain rohkeasti.

Sivujen värimaailma ja ulkoasu muutenkin tuo mieleen kokoomuksen. Paitsi kuvissa esiintyvät ihmiset, he näyttävät kyllä ihan rehellisiltä perussuomalaisilta.

Linkkejä on tarjolla perussuomalaisten nuorten ja naisten sivuille, persujen omaan ajatushautomoon ja Timo Soinin blogiin. Luen Soinin uusimman kirjoituksen. Soini kertoo käyneensä Liettuassa ja mieli on käväissyt murhamiehen tasolla. Onneksi hän on päässyt sunnuntaina kirkkoon, missä, jos oikein ymmärsin, itse Jumala on ottanut Soinia kädestä. Tunne on kuin lukisi jollain epämääräisellä tavalla uskonnollis-poliittista haikurunoa.

www.vasemmisto.fi

Eikös vasemmistoliitto jokin aika sitten vaihtanut nimeään ihan vaan Vasemmistoksi? En ole varma, eikä näytä olevan puolue itsekään. Nettisivuilla kun käytetään kumpaakin nimeä.

Vasemmiston (tai vasemmistoliiton, kumpi se nyt saatana on?) slogania ”Rikkautta, jolla on arvoa” luukutetaan etusivulla muutamaan otteeseen. Joudun pureskelemaan slogania pitkään.

Sisäistänkö täysin, että mitä sillä tarkoitetaan? En tiedä. Onko sloganissa logiikkaa? Minkälainen on sellainen rikkaus, millä ei ole arvoa? Eikö se ole jotain muuta kuin rikkautta? Mitä tämä nyt on, haluavatko vassarit hämmentää kansalaisia tällä tavoin?

Ja missä on Paavo Arhinmäen kuva? Annika Lapintien, Silvia Modigin, Kari Uotilan ja Jari Myllykosken kasvot kyllä pyörivät ruudullani, mutta ihmiskasvoisen sosialismin tunnetuimmat kasvot puuttuvat.

www.kokoomus.fi

Kokoomuksen voi luottaa. Sivut tulvivat ruiskaunokkeja, pikkulintuja, suomalaista järvimaisemaa ja Jyrki Kataista. Dynaamisesti, totta kai.

”Tervetuloa talkoisiin paremminvointivaltion puolesta, olitpa sitten puolesta, vastaan tai jotain siltä väliltä”, sivut kutsuvat. Asiayhteydestä ei selviä, että minkä puolesta tai vastaan minä olen. Paremminvointivaltionko? Ja mikä helvetti edes on paremminvointivaltio? Ei se nyt varsinaisesti ainakaan hyvinvointivaltiolta kuulosta. Kokoomuksen salakieli ahdistaa minua.

Etusivun alalaitaan päivittyy valittujen kokoomuspoliitikoiden tviittejä ja instagramin kuvavirtaa. Alexander Stubb tviittaa puhdistaneensa juuri marsuhäkin. Ja hän on eräs Twitterin seuratuimmista suomalaisista. Etusivulta pääsee kivasti ”Kokoomuspuotiin”, missä linnunpöntöt ja linnunpöntöiltä näyttävät lamput ovat erikoistarjouksessa.

www.kristillisdemokraatit.fi

Kristillisdemokraattien sivujen ylälaidassa on kuvitus, jossa pienen taajaman tiet muodostavat sydämen ja sydämen keskellä on kirkko. En tiedä katsonko kuvaa jotenkin väärin, mutta minusta se muistuttaa todella paljon HIM-yhtyeen heartagrammia.

Klikkaan toiveikkaana KD-kannatustuotteiden linkkiä. Oletan, että sivuilta löytyisi puolueen väreissä (mitkä ne muuten ovat?) kaulahuiveja, tumppuja ja pipoja. Ei löydy. Löytyy vain ”hyvännäköinen KD-polettiavaimenperä helpottamaan kauppareissuja”. On se kyllä aika hyvännäköinen, mutta minun kauppareissuni ovat jo ihan tarpeeksi helppoja. En tarvitse tätä tuotetta…hetkinen! Siinähän on sama logo kuin etusivuilla, sama heartagrammi! Onkohan tämä kenties ihan puolueen logo? Jos on, niin huomaan sen nyt ensimmäistä kertaa.

Sivuilla mainostetaan myös kristillisdemokraattien helmikuun alkuun sijoittuvaa eurovaaliristeilyä. Emäntinä toimivat Sari Essayah ja Päivi Räsänen. Jumalauta. Päivi Räsäsen kanssa Tallinnanlaivalle ryyppäämään. Kyllä tämä minua kiinnostaa. Taidan lähettää puolueen järjestöpäällikölle mailia, josko minulle järjestyisi paikka tältä reissulta.

www.keskusta.fi

Etusivu tarjoaa seuraavat osiot: ”Etusivu”, ”Politiikka”, ”Keskusta”, ”Osallistu ja vaikuta”, ”Ajankohtaista” ja ”Juha”. Klikkaan Juhaa.

Sieltä paljastuu puoluejohtaja Juha Sipilän lyhyt CV ja linkkejä Sipilän someen. Alan seurata häntä Twitterissä. Siellä hän kirjoittaa keskustan isolla alkukirjaimella. Mutta ehkä se on tyylikeino, joten asia Sipilälle suotakoon.

Keskustan sivujen linkissä Facebookiin ei yllytetä tykkäämään keskustasta, vaan ihan liittymään faniksi! Kyllä minä ymmärrän, että rockbändeillä ja jalkapallojoukkueilla on faneja, mutta että keskustalla? Sanavalinnat ovat muutenkin mielenkiintoisia. Siinä missä muut puolueet rohkaisevat nettisurffailijaa liittymään jäseneksi, tarjoaa keskusta mahdollisuutta hakea jäsenyyttä.

Vilkaisen etusivun linkin kautta ”Keskusta TV”-nimistä nettitelevisiota. Uusin jakso on 67-minuuttinen virtuaalitupailta kesäkuulta. Juontajan kanssa käyvät jutustelemassa Mauri Pekkarinen, Antti Kaikkonen, Seppo Kääriäiseltä näyttävä mies ja joukko muita keskustavaikuttajia. Katson jaksoa sieltä täältä ja ilman ääniä.

www.vihreat.fi

Vihreiden etusivulla on ilahduttavan vähän tavaraa. Ja lisäksi mukava määrä tuttuja, hyvinvoivia naamoja. Ville Niinistö ylimpänä, sitten Tuija Brax, joku vähemmän tuttu äijä, Outi Alako-Kahiluoto ja Jani Toivola. Mutta missä on Pekka Haavisto? Hänhän on maailman tunnetuin Vihreän liiton edustaja, ja edellä mainituista ainoa, joka todella oli Koijärvellä kun koko hemmetin puolue sai alkunsa.

Etusivulla mainostetaan mahdollisuutta ostaa Vihreä Lanka-lehden osakkeita, mutta kun linkkiä klikkaa, käy selville, että mahdollisuus osakkeiden merkitsemiseen on päättynyt jo kesäkuussa. Ja juuri kun olin kaivamassa osakesalkkuani esiin vaatekaapin perältä.

Kun en varsinaisia uutisia etusivulla näe, tutustun tarkemmin Jani Toivolan blogiin. Hän kirjoittaa pahvisesti ja harmaasti yrittäjyydestä. Pakotan itseni lukeman pitkäveteisen tekstiin loppuun asti. Enkä todellakaan kaipaa yrittäjäksi.

www.sfp.fi

Tapailen mielessäni jo valmiiksi ruotsin fraaseja, ennen kuin kirjoitan Googleen RKP. Mutta kas, sivuille päästyäni eteeni aukeaakin suomea. Tylsää, yllätyksetöntä, täyttä asiaa olevaa suomea. Jos jotkut puoluesivut on onnistuttu tekemään täydellisellä virkamiesmäisyydellä niin nämä.

Sivujen ulkoasu on niukka, eikä sloganeitakaan näy. Sivua saa skrollailla hetken, ennen kuin kuva ensimmäisestä puolueen poliitikosta tulee esiin. RKP:n sivut on tehty neljällä eri kielellä, joita suomen ja ruotsin lisäksi ovat tässä tapauksessa englanti ja saame. Tätä minä arvostan! Vielä jos olisi joku huumoriveikko nettiviestintätiimissä, niin voisi askarrella syksyn pimeinä iltoina sivut vielä klingoniksikin.

Uutispuolella hyökkäävä asenne perussuomalaisia kohtaan tulee nopeasti selville. ”Taas uusi mahalasku perussuomalaisille”-uutinen kertoo perustuslakivaliokunnan päätöksestä Himas-asiassa, ja sisältää myös Stefan Wallinin lausahduksen ”Jälleen perussuomalaisten tapa politikoida juridiikan varjolla osoittautui täysin perusteettomaksi”.

Sivujen taustakuvassa on saaristomaisema mereltä. Maisema on autio. Sisältääkö tämä jonkin piiloviestin, se jää katsojan tulkittavaksi.

www.demarit.fi

Ja olikos niitä vielä muita puolueita? Ai niin, demarit.

Heillähän on takana hieno historia, mutta nykyään on täysin mahdotonta sanoa, pyrkiikö puolue olemaan vasemmistolainen versio kokoomuksesta vai oikeistolainen versio vasemmistoliitosta. Vai kenties jonkinlainen järkiversio perussuomalaisista, vai näitä kaikkia. Ehkä katsaus nettisivuihin selkeyttää mielikuvaa.

Ensimmäisenä huomaan, että Firefox-selaimella etusivujen uutisotsikot menevät päällekkäin, ja muuttuvat siten epäselväksi mössöksi. Samaa linjaa noudattaa myös twittersyöte, joka näyttää kolme tuoreinta demaripoliitikkojen tviittausta. Kaksi ensimmäistä näkyy normaalisti, mutta kolmas, Mikael Jungnerin tviitti näkyy vain puoliksi.

Uutisosastolla uusimpana on juttu demareiden äskettäin Tampereella viettämästä ”työväenliikkeen superpäivästä”. Klikkaan sen auki. Jutussa Jutta Urpilainen kertoo näkemyksiään todellisuudesta. Niitä ovat muun muassa, että ”hyvinvointivaltio ei ole riippumatto”, ”metsää on harvennettava, jotta se voisi hyvin” ja ”tarvitsemme markkinataloutta, mutta eettisesti”.

Aika vahvat dada-fiilikset. Tähän tarvittaisiin nyt suomi-demari-suomi-sanakirjaa. Riippumatoista kyllä tykkään.

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu