Salaiset perusarvot

Teksti Eekku Aromaa

Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko valmistellaan salassa.

Nyt on taas se jännittävä aika hallituskautta, kun valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on eduskunnan valiokunnissa käsittelyssä. Tämä aika tulee kohdalle aina kerran neljässä vuodessa. Salamyhkäisesti suljettujen ovien takana valmisteltu selonteko. Yleensä selonteosta tihkuu joukko huhuja jo ennen itse paperin julkistamista, tällä kertaa ehkä vähän vähemmän kuin yleensä, vaikka valmistelua on avattu aiempaa laajemmin kaikkien edustakuntapuolueiden edustajille aiemman puhtaamman valtioneuvoston käsittelyn sijaan.

Päällisin puolin selonteko on epäkiinnostava, mutta tarkemmalla lukemisella siellä on runsaasti kiinnostavaa, ja kummallista sisältöä. Keskityn tässä yhteen näistä asioista, siihen häiritsevimpään. Ehkä palaan muihin vielä myöhemmin.

Kuumottavinta on, se, että siellä määritellään Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tehtäväksi perusarvojen turvaaminen.

”Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tärkeimmät tehtävät ovat itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja perusarvojen turvaaminen, väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan toimivuuden ylläpitäminen.”

Alueellisen koskemattomuuden ja itsenäisyyden ylläpitämisestäkin toki voi olla montaa mieltä, mutta on perusteltua, että jos maata halutaan puolustaa on silloin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tehtävänä kaiketi oltava juuri nuo kaksi.

On sen sijaan pöyristyttävää, että itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden rinnalle on yllättäen tuotu käsite perusarvot, jota selonteossa ei kuitenkaan tarkemmin määritellä. Suomi on moniarvoinen demokraattinen valtio, jonka kansalaisilla on monenlaisia arvoja ja moniarvoisuus on tavoiteltava asia. Turvallisuuspolitiikan tehtävä ei voi olla vain joidenkin arvojen puolustaminen.

Tarkistin vielä, että onko tämä tosiaan näiden perusarvojen ensiesiintyminen tällaisessa tarkoituksessa ja tosiaankin, kyllä on. Niitä ei ole mainittu tähän tapaan ainakaan edellisessä selonteossa vuodelta 2009, hallitusohjelmassa tai laissa puolustusvoimista. Määrittelemättömyyttä ei siis voi perustella silläkään, että ne olisi määritelty jo aiemmin, ja käsite olisi nyt siksi selvä, eikä sitä tarvitsisi enää uudelleen määritellä.

Tällaisia höpöhöpökäsitteitä on mahdollista käyttää vain, kun paperi kirjoitetaan suljettujen ovien takana. Olisikin viisasta tuoda turvallisuus- ja puolustuspolitiikka samanlaiseen julkiseen keskusteluun ja päätöksentekoon kuin muut politiikan lohkot jo ovat. Ei ole syytä salamyhkäisesti valmistella selontekoa katseilta piilossa ja tuoda sitä jo painettuna ja päätettynä lausunnoille ja julkisuuteen. Puolustus- ja turvallisuuspolitiikka kuuluu kansalaisille, arvonsa sopii jokaisen määritellä itse.

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu