”Minäkin haluaisin lähteä Syyriaan”

Teksti Kristiina Koivunen

Keskusteluja neljän kurdinuoren kanssa tukholmalaisessa pizzeriassa.

Istun pizzeriassa tukholmalaisessa siirtolaislähiössä kolmen kurdimiehen kanssa. Seuraamme kurditelevisiosta uutisia, jossa näytetään kuvia Länsi-Kurdistanissa eli Pohjois-Syyriassa olleista hautajaisista.

Syyrian suurimman kurdipuolueen PYD:n puheenjohtajan Muslim Salihin poika Servan Muslim kuoli 9. lokakuuta taistelussa Jabhat al-Nusran jihadisteja vastaan.

Kun Pohjois-Irakissa sijaitsevan Kurdistanin autonomisen alueen presidentti Masoud Barzani ilmoitti viime heinäkuun puolessa välissä, että 39 kurdipuoluetta järjestää kurdien kansalliskongressin, Syyrian kurdialueelle alkoi virrata kaikkialta Lähi-idästä jihadisteja valtaamaan kurdien YPG-järjestön hallussa pitämää aluetta. YPG on PYD-puoluetta tukeva sotilaallinen järjestö, joka otti kurdialueen haltuunsa Syyrian armeijalta viime vuoden heinäkuussa. Kuluvan vuoden heinäkuusta lähtien alueella on käyty kiivaita taisteluja Jabhat al-Nusran ja YPG:n välillä.

Seurassani olevat nuoret ovat seuranneet tiiviisti Syyrian tapahtumia, ja osaavat vastata lähes kaikkiin kysymyksiini. Tarkkoja tietoja ei ole saatavissa, mutta Jabhat al-Nusran joukoissa taistelee noin 40 000 jihadistia, 800 jihadistia on kuollut viimeisen kolmen kuukauden aikana. YPG:n kaatuneita he arvelevat olevan 60-70 henkilöä.

PYD:n puheenjohtajalla Muslim Salihin viidestä lapsesta vain vanhin tytär ei ole sissi. Hän on naimissa ja pienten lasten äiti. Kaksi muuta tytärtä ovat YPG:n joukoissa, kuten myös molemmat pojat. Viime keskiviikkona kuollut Serwan oli 20-vuotias.

Seuraamme liittyy nuori kurdinainen.

”Haluaisin lähteä Syyriaan tekemään vapaaehtoistyötä, auttamaan ihmisiä”, hän sanoo katsoen televisio-ohjelmaa.

”Minäkin haluaisin lähteä Syyriaan”, eräs miehistä vastaa. ”Tämä on meidän kansaamme, he tarvitsevat apuamme.”

Hetkeä myöhemmin televisiossa näkyy kuvia Turkista. Pääministeri Recep Tayyip Erdogan piti pari päivää aiemmin 45 minuuttia kestävän puheen, jossa hän esitteli demokratiaohjelmaansa.

Pöytäseuralaiseni kertovat, ettei kukaan Turkissa ei ole tyytyväinen pääministerin demokratiapuheeseen.

”Kurdit eivät saa yhtään mitään. Heitä ei mainittu kertaakaan puheessa, mutta siitä kävi ilmi, että vähemmistökielen puhujat voivat järjestää oman kielensä opetusta yksityiskouluissa.”

”Kurdit ovat Turkin kansalaisia ja maksavat veroja. Miksi heidän pitäisi maksaa äidinkielen opetuksesta lapsilleen, kun turkkia puhuvat saavat vastaavan opetuksen ilmaiseksi valtion kouluissa?” eräs kysyy.

Kukaan muukaan ei ole tyytyväinen Erdoganin linjapuheeseen. Assyrialaisille luvattiin palauttaa Mor Gabrielin luostarin maat Mardinissa.

”Maa kuului heille 1600 vuotta, sitten valtio varasti sen heiltä. Luostarin maan palauttaminen omistajille ei ole suuri ele hallitukselta”, miehet selittävät.

Aleveille luvattiin, että yhden Keski-Anatoliassa sijaitsevan pienen yliopiston nimi muutetaan heidän pyhimyksensä kunniaksi. Alevi-usko on shiia-islamilaisuuden haara, jossa on paljon vaikutteita esi-islamilaiselta ajalta.

Islamistien tavoitteista toteutuu se, että tytöt ja naiset saavat käyttää huivia kouluissa, yliopistoissa ja työpaikoilla. Naissotilaat ja -poliisit eivät kuitenkaan saa käyttää huivia. Koulupäiviä ei enää aloiteta toistamalla yhteen ääneen kuinka ylpeitä oppilaat ovat siitä, että he ovat turkkilaisia.

”Äärikansallinen MHP valittaa, että tässä Erdogan antoi periksi kurdien PKK:lle. Myöskään tasavaltalaispuolue CHP ei ole tyytyväinen, ja Erdoganin oman puolueen AKP:n kannattajat odottivat paljon enemmän.”

Nyt kurdit odottavat Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n johtajan Abdullah Öcalanin ohjeita rauhanneuvotteluihin. Kurdien BDP-puolueen edustajien on tarkoitus matkustaa Imralin vankilasaarelle tapaamaan Öcalania 15. lokakuuta, siis ensi viikon tiistaina.

Miehet kertovat, että Öcalan on neuvotellut viime aikoina Turkin tiedustelupalvelun johtajan Hakan Fidanin kanssa.

Hallituksen ja PKK:n välinen rauhanprosessi näyttää olevan kriisissä.

”Erdogan pelaa aikaa. Hän ei halua, että taistelut alkaisivat uudestaan, koska sekä turkkilaiset että kurdit ovat väsyneitä niihin. Mutta hän ei tee mitään todellisia myönnytyksiä”, kurdit arvioivat.

Poliittisia vankeja ei ole vapautettu. Turkissa telkien takana on muun muassa 67 toimittajaa, 23 pormestaria ja viisi kurdien BDP-puolueen ja kaksi Kemal Ataturkin perustaman tasavaltalaispuolue CHP:n kansanedustajaa.

Nuorukaiset kertovat vihaisina Erdoganin perustelevan, että hallitus ei vapauta vankeja, vaan tuomioistuimet käsittelevät asian.

”Mutta he eivät ole rikollisia, vaan poliitikkoja ja toimittajia – kuka päättää lait, joiden mukaan oikeudenkäyntejä toteutetaan?”

Turkissa on ensi vuonna sekä paikallisvaalit että presidentinvaalit. Ennen niitä Recep Tayyip Erdogan yrittää saada läpi perustuslakiuudistuksen, joka antaisi presidentille yhtä paljon valtaa kuin Yhdysvalloissa. Hän asettuu itse ehdokkaaksi presidentinvaaleihin.

Luvassa on siis runsaasti lisää värikkäitä uutisia Turkista sekä Syyriasta. Turkin hallitus ei ole salannut pettymystään siitä, ettei kansainvälinen liittouma tehnyt päätöstä hyökkäyksestä Syyriaan, jonne turkkilaiset sotilaat olivat menossa etujoukoissa. Yllätyksiä riittää, sillä viime päivinä Syyrian ja Turkin rajalta on tullut kuvia siitä, että Turkki on alkanut pystyttää betonimuuria maiden väliselle rajalle.

Illalla lähetän sähköpostin ystävälleni Kurdistaniin ja kerron katsoneeni televisiosta lähetystä Servan Muslimin hautajaisista.

Vastauksessa ystäväni kertoo, että hautajaisten jälkeen Servanin äiti sanoi ottavansa itsekin aseen ja liittyvänsä YPG:n joukkoihin.

Kommentoi Facebookissa
Lasten Festarit 2018
Helsinki liikkuu