Minä & Päivi Räsänen

Teksti Jukka Vuorio

Kirjoittaja kertoo ajatuksiaan sisäasiainministeri Päivi Räsäsestä.

Kun teini-ikäisenä runkkailin katsellessani maajoukkuejääkiekkoilija Timo Peltomaan kuvaa, en todellakaan tiennyt, että samaan aikaan eduskunnassa häärii tuore kansanedustaja Päivi Räsänen, jonka ajatuksissa pyöri jo varmaan silloin homostelun vastustaminen.

Mutta nykyään tiedän jo kaikenlaista tästä nykyisestä sisäasiainministeriksi asti kavunneesta naisesta, ja tänä kesänä olen ajatellut häntä usein. Tiedättehän te hänet, hän on se kristillisdemokraattien puheenjohtaja, joka aina välillä kertoo julkisuudessa mielipiteensä jostakin asiasta ja sitten tuhannet eroavat kirkosta. Se taas johtuu siitä, että ilmeisesti tuhannet pitävät Räsästä jonkinlaisena äänenä kirkon sisältä.

Tässä nyt on kuitenkin pieni ongelma. Räsänen ei julkisuudessa edusta Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa vaan Suomen Kristillisdemokraatteja. Ja vaikka Räsänen on kirkon jäsen ja aktiivinen toimija, hän senkin yhteisön sisällä edustaa käytännössä yhtä herätysliikettä eli viidesläisyyttä.

Kun Päivi Räsänen möläyttää jotain älytöntä ja sen takia muuten ihan fiksut ihmiset eroavat kirkosta, muistuttaa tilanne sitä kun 1990-luvulla turkistarhaiskujen aikaan ihmiset erosivat Animaliasta. Ihan yhtä paljon näillä asioilla on tekemistä keskenään.

Ja katsokaas, minullahan on melko pitkä kokemus erilaisista aktivistiliikkeistä. Siellä jos joku revari jätti toiminnan loukkaannuttuaan milloin nyt mistäkin militantista vaatimuksesta, niin eihän se niin paha juttu ollut. Sehän oli joku revari, söi maitotuotteita tai kuului jonkun puolueen nuorisojärjestöön tai kävi arkisin duunissa jossain porvarilafkassa. Joissakin porukoissa ajateltiin, että sitä joko on aktivisti tai ei ole, mutta mitään viikonloppu- tai kevytversiota ei ollut tarjolla.

En minä ole keskustellut Päivi Räsäsen kanssa ikinä mistään, mutta tavallaan voisi tulla mieleen, että mitä väliä jonkun herätysliikkeen johtohahmon silmissä on sillä, jos parituhatta tapakristittyä jättää kirkon. Jotain revareitahan nekin olivat joka tapauksessa. Ja oikeastaan, mitä enemmän kirkosta eroaa fiksuja ihmisiä, sitä varmemmin jäsenistön joukossa kaikenlaisten kilareiden suhteellinen lukumäärä kasvaa.

Me ihan kivat ja fiksut ihmiset olemme siis astuneet huomaamattamme pelikentälle, jossa Päivi Räsänen on yhtä aikaa hyökkääjä ja puolustaja. Ja voitolla. Vähän niin kuin nykyaikaisessa jääkiekossa. Mutta en minä Räsäsen kuvalle silti runkkaile.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: