Koska meillä on Joulusaari

Teksti Jenni Jarventaus

Vaikka Australialla on maailman julmin pakolaispolitiikka, yrittäjiä maahan riittää.

Syyskuussa amerikkalaistoimittaja Luke Mogelson ja hollantilainen valokuvaaja Joel van Houdt tekeytyivät georgialaisiksi pakolaisiksi, matkustivat Afganistanista Indonesiaan ja kiipesivät kiikkerään veneeseen kymmenien muiden kanssa, jotka yrittivät 320 kilometrin päähän Australian Joulusaarelle anoakseen turvapaikkaa.

Mogelson kirjoitti matkasta marraskuun New York Times Magazineen huikean artikkelin. Juttu kuvaa, miten venepakolaiset käyttävät kaikki säästönsä päästäkseen Australiaan, laittavat henkensä salakuljettajien armoille ja kärsivät päivätolkulla ilman tilaa, vettä ja ruokaa pienissä kalastuspaateissa – jos ovat niin onnekkaita etteivät huku.

Mogelsonin juttu jää kuitenkin kummittelemaan mieleen erityisesti kahdesta syystä: se paljastaa, miten epäinhimillisesti Australia kohtelee pakolaisia, ja näyttää pakolaisten pohjattoman epätoivon paeta kotimaidensa köyhyyttä, poliittista vainoa ja väkivaltaa.

Mogelsonin matkakumppanit – yksi afgaanimies ja 54 iranilaista, joiden joukossa on yhdeksän lasta ja raskaana oleva nainen – eivät tiedä olevansa matkalla ojasta allikkoon. Vaikka hutera vene pääsee lopulta Joulusaarelle, sen matkustajat lennätetään pakolaisleireihin Naurusaarelle tai Papua Uusi-Guineaan Manus-saarelle. Australian nykyinen ”pakolaisratkaisu” kun on maksaa tukia köyhille naapurivaltioilleen, jotka sijoittavat pakolaiset alkeellisiin leireihin odottamaan vuosia kestävää hakemusten käsittelyä. Nämä leirit ovat täynnä kurjuutta, itsemurhia, väkivaltaa ja raiskauksia.

”Australiassa vastaava leiri ei voisi toimia edes kennelinä. Omistajat joutuisivat vankilaan”, leireissä työskennellyt entinen valtion virkamies Rod St George paljasti elokuussa SBS-kanavalle.

Tiukka linja pakolaispolitiikassa ei noudattele Australiassa yhtä tyypillistä oikeisto–vasemmisto-jakoa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Heinäkuussa maan silloinen pääministeri, työväenpuolueen Kevin Rudd julisti, että paperittomat venepakolaiset eivät koskaan saa turvapaikkaa Australian maaperällä. Hiljattain Ruddin syrjäyttänyt oikeistopuolueen Tony Abbott on puolestaan ehdottanut, että Australia käyttäisi sotalaivojaan pakottaakseen salakuljettajien veneet kokonaan pois maan vesiltä. Säästyisi ainakin verodollareita kun naapurimaat saisivat pelastaa ihmisiä ja onkia ruumiita merestä.

Hallituksen kyynisyys paistaa myös siinä, että uponneista veneistä ja hukkuneista pakolaisista ei enää tiedoteta erikseen vaan kaikki kuolemat luetellaan toimittajille viikoittaisessa tiedotustilaisuudessa. Kuvittele vastaavaa tapahtuvan Suomessa: ”Ai niin, hyvät tiedotusvälineiden edustajat, tämä melkein unohtui mainita: Viime maanantaina 30 Suomeen yrittänyttä pakolaista jäätyi kuoliaaksi itärajan lähistöllä.”

Saattaisi toimittaja tai pari vetää pahvikuppikahvit väärään kurkkuun.

Asuessani Yhdysvalloissa amerikkalaismedia uutisoi pöyristyttäviä juttuja arizonalaissheriffi Joe Arpaiosta, joka lukitsi laittomia siirtolaisia telttakyliin. Näissä Arpaion ”keskitysleireissä” mitattiin kesäpäivinä lämpötilaksi yli 60 celsiusastetta ja pidätetyt pyörtyivät vedenpuutteesta.

Manus-saaren ja Naurusaaren pakolaisleireissä meno on vähintään yhtä karmeaa mutta niihin ihmisiä passittaa kokonainen hallitus. Australian hallitus pystyy harjoittamaan maailman julminta pakolaispolitiikkaa, koska useiden tutkimusten mukaan keskivertoaustralialainen uskoo, että maa ottaa jo vastaan väkilukuunsa nähden valtavan määrän pakolaisia (vaikka tämä ei pidä paikkaansa) ja koska perusaussi pelkää maansa hukkuvan suoranaiseen pakolaissumaan (turvapaikkahakemusten määrä on kasvanut mutta on silti esimerkiksi Ruotsiin tai Sveitsiin verrattuna pieni).

Jotta perusaussin saisi barrikadeille inhimillisemmän pakolaispolitiikan puolesta, Mogelsonin juttujen kaltaisia kuvauksia pitäisi syytää australialaislehdet ja -kanavat täyteen. On vaikea tokaista EVVK, kun on lukenut lapsista, jotka näkevät kuukausia nälkää odottaessaan veneen lähtöä, tai seitsemän kuukautta raskaana olevasta naisesta, joka melkein kuolee merimatkalla, tai nuoresta rajavartijasta, jolla ei ole lupaa viedä kuolemaisillaan olevaa pakolaista sairaalaan.

Tony Abbottin ei tosin tällä hetkellä tarvitse pelätä pakolaisten oikeuksia ajavia massamielenosoituksia. Australialaiset kun varautuvat parhaillaan joulun viettoon, lämmittävät grillejään, koristelevat pihapalmuja jouluvaloilla ja makaavat rannoilla tonttulakit päässä.

Entäs ne hukkuvat lapset ja leireissä riutuvat pakolaiset? No, se kaikki tapahtuu onneksi kovin kaukana täältä.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu