1.jpg

Kirjasto voitti

Teksti Fanny Malinen

”Tämä on tarina kirjastosta, mutta syvemmällä tasolla se on tarina ihmisistä, jotka ottavat julkisen tilan takaisin.”

Joulukuussa kirjoitin pohjoislontoolaisesta Friern Barnetin kirjastosta. Pieni lähikirjasto oli suljettu keväällä, ja syyskuussa muutama valtaaja asettui rakennukseen – ei kuitenkaan pelkästään asumaan, vaan pyörittämään kirjastoa yhdessä paikallisten vapaaehtoisten kanssa.

Vähän ennen joulua aktivisti- ja vapaaehtoisvoimin pyörivä kirjasto puolustautui oikeudessa omistajaa eli kaupunkia vastaan. Tuomari oli kohtuullisen sympaattinen kirjastolaisia kohtaan, mutta omistusoikeus on kapitalistisessa yhteiskunnassa niin vahva, ettei tätä sympatiaa voinut kanavoida paljon vahvemmin kuin antamalla tammikuun loppuun saakka aikaa neuvotella. Yllättäen ja viime tipassa sopimus kaupungin ja kirjastoaktivistien välillä syntyi: Friern Barnetin kirjastolla on nyt kaksivuotinen sopimus kaupungin kanssa – tai siis kaupunginosan, Lontoon kokoisessa kaupungissa hallinto kun on hajautettu.

Yksityiskohdista neuvotellaan vielä: kaupunki rahoittaa kirjastoa parillakymmenellä tuhannella punnalla vuodessa, mutta kirjastoaktiivit haluaisivat yhden täyspäiväisen työntekijän, jonka palkkaan tarvittaisiin vielä kymppitonni lisää. Rahoituksen hankkiminen muualta on hankalaa, koska kaksivuotinen sopimus ei ole kovin pitkä.

Tämä kaikki on kuitenkin pientä sen rinnalla, että suljettuna ollut kirjasto elää taas. Hyllyt ovat täynnä lahjoituksena saatuja kirjoja, ja ohjelmakalenteri on täynnä. Viime viikolla vietin yhden aamupäivän kirjastolla jutellen Occupy-liikkeestä etnografian opiskelijoille, kun salin toisessa päässä äidit leikittivät pikkulapsia.

Vallatun kirjaston tarinassa hienointa onkin se, että se on tuonut niin monenlaisia ihmisiä yhteen. Paikalliset ovat innostuneet kuulemaan lisää aktivismista ja rohkaistuneet vaatimaan suorempaa demokratiaa – kun ryhmä kirjastoaktivisteja tunkeutui kaupunginosahallituksen kokoukseen joulukuussa, eivät asialla olleet pitkän linjan Occupy-aktivistit vaan ihan tavalliset kansalaiset. Osa heistä oli ollut alun perin aika lailla vastaan ”niinkin laittomalta tuntuvaa toimintaa kuin jonkun omaisuuden valtaamista”, kuten Barnetin asukas Fiona kertoo A Polite Revolution -dokumentissa.

Netistä löytyvä A Polite Revolution kertookin kirjaston tarinan nimenomaan sen puolesta taistelleiden silmin. Neljätoistaminuuttinen pätkä on kuvaus yhden kirjaston kokoisesta voitosta kaiken jyräävän yksityistämisohjelman edessä, mutta se on myös tarina voimaantumisesta.

”Täällä ei ole töitä, ei rahaa, unelmat on vaan tosi kaukana… Ei silloin välitä maailmasta, tekee töitä ysistä viiteen ja katsoo East Endersiä ja sitä tavallista skeidaa telkkarista, eikä asiat tunnu sun ongelmilta tai miltään mille sun tarvitsisi tehdä jotain”, kuvaa terveyskeskuksessa työskentelevä Danielle. ”[Kirjasto] on muuttanut tätä yhteisöä, tuonut ihmisiä yhteen… Ihmiset on saaneet äänen eikä aio enää olla hiljaa.”

Siitähän vallankumouksessa on kyse.

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu