1.jpg

Karhun kolkko kohtalo

Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia kesä-elokuussa 2013.

Sääaseman kesätauko on vierähtänyt globaalisti melko lämpimissä merkeissä. Tämän vuoden kesäkuu oli laskutavasta riippuen mittaushistorian viidenneksi lämpimin (Noaa) tai toiseksi lämpimin kesäkuu (Nasa). Heinäkuu puolestaan oli kuudenneksi lämpimin (Noaa) tai kymmenenneksi lämpimin (Nasa).

Koko alkuvuodelta (tammi-heinäkuu) laskettu keskiarvo sijoittuu Noaan lämpötilastoissa kuudennelle sijalle. Tuo seitsemän kuukauden jakso oli tänä vuonna 0,59 celsiusastetta lämpimämpi kuin koko 1900-luvulla keskimäärin. Kartta havainnollistaa keskilämpöpoikkeamien alueellisia eroja:

Tammi-heinäkuun 2013 keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981–2010 keskiarvosta. Keskimääräistä kylmemmät alueet on merkitty karttaan sinisillä, keskimääräistä lämpimämmät punaisilla sävyillä. Mitä tummempi sävy, sitä suurempi poikkeama. Harmaalla värillä on merkitty alueet, joilta ei ole dataa. (Kartta © Noaa)

Kesä-heinäkuun poikkeuksellisista säätapahtumista kannattaa lukea yksityiskohtaisemmin Weather Extremes -blogista (kesäkuu, heinäkuu). Erikseen mainittakoon Kiinan hurja helleaalto, joka alkoi heinäkuussa. Tämä helleaalto on erikoinen siksikin, että se on koskettanut harvinaisen suurta määrää ihmisiä.

Grönlannin tämänkesäinen sulaminen alkaa hiljalleen lähestyä loppuaan. Jääkilven yläpinnan massatase kääntyi positiiviseksi elokuun 14:ntenä päivänä ensimmäistä kertaa kesäkuun neljännen päivän jälkeen. Tämä tieto löytyy uudelta hienolta tanskalaiselta Polar Portal -sivustolta, jota Sääasema rientää oitis suosittelemaan! Polar Portal tarjoaa ajankohtaistietoa englanniksi arktisen merijään ja Grönlannin jääkilven tilasta.

Grönlannin jääkilven yläpinnan sulamisen ensimmäinen selvä huippu tänä kesänä havaittiin kesäkuussa. Heinäkuun lopulla mitattiin kesän tähän asti korkeimmat lukemat, kun noin 45 prosenttia jäätikköpinta-alasta oli sulamistilassa yhden ja saman päivän aikana. Jäämassa väheni eniten heinäkuun 25:ntena päivänä, jolloin jäätikön pinnalta suli pois noin 12 miljardia tonnia vettä. Kumpikin luku on suurin piirtein vain puolet viime vuoden vastaavista korkeimmista lukemista.

Sulavan alueen havaittu osuus Grönlannin jäätiköiden yläpinnasta vuonna 2013 (tilanne 26.8.2013, yhtenäinen punainen viiva) ja vertailukohtana käytetty vuosien 1981–2010 keskiarvo (sininen pisteviiva). (Kaavio © NSIDC/Thomas Mote, University of Georgia)

Arktisen merijään tämänkesäinen sulaminen jatkunee vielä lähiviikkojen ajan. Uusi ennätysminimi ei vaikuta tällä kertaa todennäköiseltä, mutta muuten tilanne ei ole kehuttava. Jäisen meren keskimääräinen ala oli kesäkuussa mittaushistorian yhdenneksitoista pienin ja heinäkuussa viidenneksi pienin.

Nasan animaatio havainnollistaa, miten arktinen merijää on vähentynyt tämän vuoden toukokuusta elokuuhun ulottuvalla ajanjaksolla:

Koillisväylällä jääolot ovat jälleen kerran suotuisat laivaliikenteelle. Laptevinmeren-osuudella on kuljettu jo ilman jäänmurtajan apua. Koillisväylän ensimmäinen kiinalainen kauppalaiva Hong Xing lähti kolmisen viikkoa sitten Dalianista kohti Rotterdamia. Barents Observerin uutisiin pääsi myös väylän ensimmäinen konttialus, niinikään kiinalainen Yong Sheng, jonka suuntana on Amsterdam.

Luoteisväylää kulkemaan on rekisteröitynyt tälle vuodelle 19 isompaa laivaa, kertoi CBC kaksi viikkoa sitten. Pienillä aluksilla ei ole velvollisuutta ilmoittaa väylänkäyttöaikeistaan Kanadan viranomaisille, joten Luoteisväylän kulkijoiden kokonaismäärä voi olla suurempikin. Joukkoon lukeutuu seikkailijoita, jotka liikkuvat esimerkiksi erikoisrakenteisella soutuveneellä, pienemmällä soutuveneellä tai vesiskoottereilla.

Samat olosuhteet, jotka edistävät arktista merenkulkua, haittaavat jääkarhujen elämää vakavalla tavalla. Kesän ensimmäinen satelliittiseurattu jääkarhu ui maihin läntisellä Hudsoninlahdella jo heinäkuun neljäntenä päivänä. Se on jopa kuukauden aikaisemmin kuin 1980-luvun vanhoina hyvinä merijääaikoina. Jäällä oleillessaan karhut voivat saalistaa siellä eläviä rasvaisia hylkeitä, mutta maalta niiden on vaikea löytää ravitsevaa syötävää. Laihassa kunnossa olevia jääkarhuja uhkaa silloin nälkäkuolema.

Nälkään nääntyneeltä näytti ainakin päällisin puolin se luurankomaisen laiha jääkarhuyksilö, jonka The Guardian kertoo ”kuolleen ilmastonmuutokseen”. Kyseinen jääkarhu numero 87 löytyi kuolleena Huippuvuorilta tänä kesänä. Karhun kuolinsyytä ei päästy tutkimaan riittävän perusteellisesti, mutta merijään vähyydestä seurannut nälkiintyminen on valitettavan todennäköiseltä vaikuttava selitys.

Etelämantereen laidalla sijaitsevassa Pine Islandin shelfijäätikössä havaittiin noin kaksi vuotta sitten pitkä halkeama (ks. Sääasema 9.11.2011). Halkeamasta sai alkunsa yli 720 neliökilometrin suuruinen jäävuori B-31, joka lohkesi viime kuussa lopultakin irti emojäätiköstään. Jäävuori oli ainakin aluksi hyvin hidasliikkeinen.

Jäävuori B-31:n ja varsinkin sen emojäätikön vaiheita seurataan tarkasti muun muassa siksi, että Pine Islandin jäätikkö on Länsi-Etelämantereen nopeimmin liikkuva jäävirta. Viimeisin lohkeamislinjan yläpuolelta mitattu virtausnopeus oli 12 metriä päivässä eli yli neljä kilometriä vuodessa.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: