Ilmastoraportti-spesiaali

Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia syys-lokakuussa 2013.

Mikä on tietämyksemme maapallon ilmastonmuutoksesta tänä päivänä, vuonna 2013?

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC vastaa kysymykseen viidennellä arviointiraportillaan (Fifth Assessment Report, AR5), jonka monivaiheinen julkistaminen alkoi viime kuussa. Edellinen vastaava raportti valmistui vuonna 2007, joten uutta on odotettu innolla.

Viitosraportin julkistaminen alkoi ensimmäisen työryhmän (Working Group I, WGI) laatimasta osaraportista, jonka aiheena ovat ilmastonmuutoksen luonnontieteelliset perusteet. Siitä on nyt saatavilla parituhatsivuinen luonnos (Climate Change 2013: The Physical Science Basis, pdf; myös paloiteltuna versiona). Tämän ensimmäisen osaraportin lopullinen versio aiotaan julkistaa tammikuussa 2014. Toinen ja kolmas osaraportti sekä kokonaisuuden yhteenveto ovat nekin tulossa ensi vuoden puolella.

IPCC on laatinut yllämainitusta luonnoksesta 36-sivuisen lyhennelmän päätöksentekijöitä varten (Summary for Policymakers, pdf). Tuosta lyhennelmästäkin on vielä poimittu erikseen vajaan kahden sivun mittainen luettelo avainkohdista (Headline Statements, pdf).

Avainkohdissa mainitut seikat ovat kaikki aiheita, jotka ovat tulleet jo tutuiksi Sääaseman lukijoille, enkä kertaa niitä nyt yksityiskohtaisemmin. Niitä ovat ilmakehän hiilidioksidi-, metaani- ja typpioksiduulipitoisuuden kasvaminen, keskilämpötilojen kohoaminen ilmakehässä ja valtamerissä, arktisen merijään hupeneminen, pohjoisen pallonpuoliskon kevättalvisen lumipeitteen niukkeneminen, Grönlannin ja Etelämantereen jäämassojen kutistuminen, lukuisien vuoristojäätiköiden pieneneminen eri puolilla maailmaa, merenpinnan nousu, meriveden happamoituminen, muutokset veden kiertokulussa, ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ratkaiseva merkitys ilmakehän säteilypakotteelle ja maapallon säteilytaseelle, sekä valtamerten keskeinen rooli ilmastojärjestelmään kertyneen lisälämmön varastona.

IPCC:n arviointiraportit eivät itse ole alkuperäistutkimuksia vaan jättimäisiä moniosaisia katsauksia jo julkaistuihin alkuperäistutkimuksiin. AR5-WGI-osaraporttia varten on käyty läpi yli 9200 tieteellistä julkaisua, joista yli kolme neljäsosaa on julkaistu edellisen arviointiraportin (AR4 vuonna 2007) jälkeen. IPCC:n ryhmätyö vie aina oman aikansa, joten viitosraportissa on mukana vain tutkimuksia, jotka on julkaistu (tai hyväksytty julkaistavaksi) viimeistään 15.3.2013.

Lyhyesti sanottuna IPCC:n uusin raportti näyttää ainakin päällisin puolin siltä, että viime vuosina tehty tutkimus ei ole tuonut esiin mitään todella mullistavaa, joka kumoaisi vallitsevan yleiskuvan ilmastonmuutoksesta. Tähänastinen muutos näkyy ilmastojärjestelmässä monin tavoin. Muutokset ovat olleet viime aikoina hyvinkin dramaattisia. Maailman keskilämpötilan kohoaminen jatkuu: se on käytännössä meidän itsemme aiheuttamaa, tämän tiedämme entistäkin suuremmalla varmuudella. Muutoksessa on ollut ja tulee jatkossakin olemaan sekä alueellista että lyhyen aikavälin vaihtelua.

Niille, jotka haluavat numeropitoisemman mutta silti helppotajuisen suomenkielisen version IPCC:n raportin ”keskeisimmistä viesteistä”, suosittelen Ilmasto-oppaan infografiikkaa.

Monet muutkin tahot ovat ahkeroineet netissä, jotta IPCC:n raskaslukuiset tekstit ja niiden taustat avautuisivat laajemmalle yleisölle. Sääaseman uutiskatsaus sisältääkin tällä kertaa runsaan valikoiman linkkejä englanninkielisiin ”IPCC-oppaisiin”.

Aloitamme videolla, jossa esitellään lähinnä IPCC-raportin laatimisen vaiheita ja keskeisiä kohtia sen sisällöstä. Puhujana on IPCC:n WGI-työryhmää edustava Thomas Stocker:

Yllämainittu video on taltioitu IPCC-raportin viimekuisen julkistamisen yhteydessä. Katseltavissa on myös pidempi versio. Se sisältää koko kyseisen yleisötilaisuuden, joka pidettiin Tukholmassa.

The Conversation -verkkolehdessä on näppärä pikku tulkintaohje terminologisiin ongelmiin, jotka tulevat vastaan heti, kun yrittää ymmärtää lyhyintäkään IPCC:n tekstiä.

NASA:n Earth Observatoryn Earth Matters -blogissa on lueteltu IPCC:n raportin avainkohdat sellaisenaan, ja oheislukemistoksi on valittu niihin liittyviä NASA:n nettisivuja, jotka selittävät tieteellisiä perusasioita yksityiskohtaisemmin.

Nature-lehdellä on pieni teemasivusto, joka käsittelee IPCC-raporttiin liittyvää ilmastotiedettä ja sen taustaa. Uutisblogin puolella on lisäksi mietteitä siitä, tarvitaanko ilmastonmuokkausta tilanteen saamiseksi hallintaan.

Yale Environment 360 -verkkolehdestä löytyy analyysiä tieteen ja politiikan rajapinnasta IPCC:n raporttiprosessissa. Samassa verkkolehdessä on myös kokoelma ilmastotutkijoiden kommentteja IPCC:n raporttiin.

Australialaisessa ECOS-lehdessä on siinäkin julkaistu mielenkiintoisia ilmastotutkijoiden kommentteja.

Weather Undergroundin sivustolla bloggaava Jeff Masters on laatinut oman IPCC-kritiikkinsä ja kantaaottavan, hyvin lukijaystävällisen tiivistelmän raportin sisällöstä.

The Guardian -lehti uutisoi suoraan paikan päältä, kun IPCC:n raportti julkistettiin syyskuussa.

Columbia Journalism Review’n The Observatory -blogissa on muun muassa huomioita IPCC:n raporttijulkistuksen näkymisestä nettimediassa sekä pohdintoja todennäköisyyspros enttien ymmärtämisestä ja käyttämisestä ilmastoasioissa.

Skeptical Science -sivustolla on lyhyt ja ytimekäs kokoelma yleisimpiä IPCC:tä sivuavia ilmastomyyttejä.

IPCC:n raportissa oli nyt ensimmäistä kertaa mukana maininta siitä, kuinka suureksi päästöjen kumulatiivinen määrä saa kasvaa, jos maailman keskilämpötilan nousu halutaan pitää kahden celsiusasteen rajoissa. Kumulatiivisista luvuista puhutaan päätöksentekijöille laaditun lyhennelmän kohdassa ”E.8 Climate Stabilization, Climate Change Commitment and Irreversibility” ja osaraporttiluonnoksen kohdassa ”12.5.4 Climate Stabilization and Long-Term Climate Targets” (ks. luonnoksesta lohkaistu osa Long-term Climate Change: Projections, Commitments and Irreversibility, pdf).

Jos lasketaan, että ihmistoiminnan kumulatiiviset hiilipäästöt saavat nousta tuhanteen miljardiin tonniin, milloin tuo kiintiö mahtaa täyttyä? Vuonna 2011 noin puolet siitä määrästä oli jo koossa. Kuulostaako silti hyvältä, että voimme päästellä ilmakehään vielä toiset samanlaiset viitisensataa miljardia tonnia?

No, ei se kuulosta hyvältä, koska jos päästömäärä jatkaa kasvuaan nykyvauhdilla, se tuhannen miljardin tonnin kiintiö tulee täyteen jo vuoden 2040 paikkeilla.

Kuten Thomas Stocker totesi videolla, voimme vaikuttaa valinnoillamme siihen, miten paljon maapallon ilmasto lämpenee esimerkiksi vuoteen 2100 mennessä, mutta niitä valintoja ei tehdä vuonna 2100 vaan ne on tehtävä nyt. Ilmastojärjestelmä reagoi vuosisatojen mittaisella viiveellä niihin hiilidioksidipäästöihin, joita on ehtinyt jo kertyä.

Maailman säätilastot syyskuun 2013 osalta eivät olleet tätä kirjoitettaessa vielä ilmestyneet NOAA:n eivätkä NASA:nkaan sivuille. Palaamme asiaan Sääaseman seuraavassa uutiskatsauksessa!

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: