Ei talvikunnossapitoa

Teksti Fanny Malinen

Britanniassa kylmyyteen kuolee, eikä yhteyttä ilmastonmuutoksen ja sääilmiöiden välillä nähdä.

Brittein saarilla on viime päivinä satanut lunta paikoin jopa kymmeniä senttejä. Vaikka sankin lumisade onneksi sattui viikonloppuun, oli maanantaina kuitenkin tuhansia kouluja suljettu – eikä niihin avoinna oleviinkaan ollut pakko mennä, jos koulumatka lumessa kävi liian vaaralliseksi.

Liikenne nimittäin takkuilee lumessa, jos toimii ollenkaan: Pohjois-Englannissa valtateitäkin oli suljettuna liukkauden takia, bussin kaatumisesta Walesissa selvittiin säikähdyksellä, ja Heathrow’lta lähti vain joka kymmenes lento. Euroopan vilkkaimman lentokentän, kuten myös katujen, kunnossapito on kuitenkin parantunut viime vuosina. Tällä kertaa lentojen perumisen ainakin virallisena syynä kun on huono näkyvyys eikä enää aurauskaluston puuttuminen.

Suomalaista lumen tuomat vastoinkäymiset lähinnä naurattavat. Saarivaltion talveen mahtuu kuitenkin monta ei-niin-hauskaa aspektia.

Lumikaaos maksaa Britannialle arvioiden mukaan 470 miljoonaa puntaa (yli 550 miljoonaa euroa) päivässä. Syy, miksi teiden talvikunnossapitoon ei tästäkään huolimatta investoida, on se, että lunta sataa niin harvoin, ettei se maksaisi itseään takaisin. Mutta hetkinen: viimeiset neljä vuotta näin on tapahtunut. Lisäksi vuoteen 2012 mahtui niin kuiva kevät, että se uhkasi Lontoon vedenjakelua, sekä toiseksi märin talvi sitten säätilastojen aloittamisen eli vuosisatoihin. Siitä ei ole kuukauttakaan, kun joulukuun tulvat tuhosivat länsienglantilaisten kellareita ja autoilijoita kehotettiin pysymään poissa teiltä. Silti ilmastonmuutoksesta ei juuri puhuta.

Lumen lisäksi talveen kuuluu kylmyys. Meillä kotona viikon puheenaihe on ollut boileri: minä väitän, että koska näin kylmää tuskin kestää pidempään kuin viikon tai pari, voisi lämmitystä pitää päällä vaikka koko ajan eikä kaasulasku nousisi pilviin; kämppisten mielestä se on liioittelua, koska harva meistä on kotona koko päivän, ja kosteuden tuomalle homeelle ei kuitenkaan voi mitään. Joudumme ehkä tähtäämään nukkumaanmenon niihin tunteihin, kun lämmitys on vielä päällä, mutta ainakin minä ja kämppikseni olemme nuoria ja terveitä. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

Neljä miljoonaa eli 18 prosenttia Britannian kotitalouksista kärsii polttoaineköyhyydestä (fuel poverty) – tai kärsi vuonna 2009. Luku on ollut jatkuvassa nousussa sitten 2000-luvun alkuvuosien. Polttoaineköyhyyden virallinen määritelmä on, että kotitalous käyttää yli 10 prosenttia tuloistaan energiaan. Tämä ei tietenkään kerro kaikkea, sillä jos asuu valtavassa huvilassa ja haluaa pitää sen talvellakin lämpimänä, saattaa laskuun hyvinkin olla varaa.

Se, että tärkeimmät köyhyyteen vaikuttavat tekijät ovat asunnon energiatehokkuus, kaasun ja sähkön hinta sekä kotitalouden tulot, ei liene rakettitiedettä. Niinpä ei ole myöskään vaikea päätellä, että suurimmassa vaarassa paleltua koteihinsa ovat vuokralaiset, vanhukset ja yksinasujat. Miljoonille valinta on ruuan ja lämmityksen välillä, kun lämpötila painuu nollaan, pakkasesta puhumattakaan.

WHO:n mukaan 30-40 prosenttia Britannian talvien ylimääräisistä kuolemista johtuu lämmityksen puutteesta. Ulsterin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan 7 800 ihmistä vuodessa kuolee polttoaineköyhyyteen.

Maa on täynnä vanhoja taloja, joiden seinät ovat hatarat ja yksinkertaisista ikkunalaseista tuulee läpi. Eristyksen parantaminen on toki ympäristön kannalta pitkällä tähtäimellä välttämätöntä, mutta nopeampaa olisi puuttua kahteen muuhun polttoaineköyhyyden osatekijään: laskeviin eläkkeisiin ja tukiin sekä lämmityksen hintaan. Samaan aikaan, kun polttoaineköyhyydestä kärsivien määrä on noussut miljooniin, ovat energiamarkkinoita hallitsevien kuuden yhtiön voitot kohonneet vieläkin korkeammalle. Se on karu muistutus siitä, mikä maailmaa pyörittää.

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu