Älä huoli kaveri, en mä sua pane

Teksti Derya Tekin

Meidän vähemmistöihin kuuluvien pitää jatkuvasti todistella, jotta saamme elää taviksina.

Olen ollut jo kaksi viikkoa Prahassa. Kaupunki on täynnä historiaa ja kaunis. Turistisesonki kestää ympäri vuoden. Kuuluisien nähtävyyksien kiertämisen sijaan olen kuitenkin viettänyt suurimman osasta ajastani etsimällä kämppää.

Monet näkemistäni asunnoista ja huoneista olivat hyvin vanhoja. Lempihuoneeni oli kubistisessa talossa. En kuitenkaan saanut vuokrattua sitä, sillä asun täällä vain kolme kuukautta ja ihmiset haluavat pidempiaikaisia vuokralaisia.

Onnekseni sain vihdoin huoneen ja teimme vuokrasopimuksen heti. Vuokranantajani Richard yllättyi kovasti, kun kerroin tulevani Suomesta. Heti perään hän yllätti minut kommentoimalla Hetero Pridea.

Kyllä. Luitte oikein. Tsekkiläinen juristi Richard on kuullut Helsingin Hetero Pridesta. Ei sen takia, että se olisi iso juttu maailmalla, vaan lähinnä siksi, että Richardilla on läheisiä ystäviä Suomessa. Hän vierailee usein Pohjois-Suomessa.

Kuuntelin Richardin ajatuksia. Hän oli pettynyt ihmisten väliinpitämättömyydestä. Esimerkiksi hänen media-alalla työskentelevät tuttunsa eivät tehneet asialle mitään. Puolustelin heitä ja sanoin, ettei Suomessa kukaan oikeasti välitä Hetero Pridesta. Suurimman osan mielestä se on iso vitsi.

En itsekään halunnut alunperin kirjoittaa aiheesta, koska en halunnut ottaa heitä vakavasti. Tulin toisiin ajatuksiin. Minun, jos jonkun tarvii osoittaa solidaarisuutta vähemmistöille.

Olen maahanmuuttaja ja kuulun vähemmistöryhmään Suomessa. Aleviitti-taustaisena ja kurdina kuulun vähemmistöön myös Turkissa. Olen aina ollut jo lähtökohtaisesti 0–1 tappiolla, eikä minulla koskaan ole ollut mahdollisuutta vapaanpotkuun elämässäni. Minun on tehtävä kaksinkertaisesti työtä, jotta tasoittaisin lähtötilanteen valtaväestön eli peruskansan kanssa.

Jopa arjessa minun on oltava parempi kuin muut, jotta pysyisin samalla linjalla. On tilanteita, joissa itsensä todistaminen menee minulla vainoharhaisuuden rajalle. Esimerkiksi kaupoissa pidän tietoisesti käteni näkyvillä ja säilytän kuitit kotiin saakka välttyäkseni varkaussyyttelyistä. Minua ei ole nostettu kunniakansalaiseksi, enkä edes halua sitä. Tavallinen kohtelu ilman stereotypioita riittää, kiitos.

En tiedä, miten seksusaalivähemmistöihin kuuluvat joutuvat todistelemaan itseään. Ehkä homoseksuaalien pitää vakuuttaa heterotutuilleen, etteivät he himoa jokaista eteen tulevaa samaa sukupuolta olevaa henkilöä. Vakuuttaa, että “älä huoli kaveri, en aio panna sinua”.

Tiedän, että ainakin Turkissa hlbt-ihmiset leimataan moraalittomiksi. Luullaan, ettei heillä ole arvoja ollenkaan, ja että he ovat valmiita ihan kaikkeen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Siksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat joutuvat usein seksuaalisen ahdistelun kohteiksi. Ahdisteluun törmää kaikkialla: kaduilla, töissä ja jopa virastoissa.

Turkissa valtaväestön ja konservatiivisten islamistien mielipiteet seksuaalivähemmistöistä ovat samoja, kuin mitä Hetero Priden osallistujat edustavat. Turkissa on vain pari hlbt-henkilöä, jotka ovat saaneet valtaväestöltä arvostusta. Yksi heistä on edesmennyt laulaja Zeki Müren. Toinen on Turkin suurin diiva, transsukupuolinen laulaja Bülent Ersoy. Ersoy on yksi Turkin vaikutusvaltaisimmista ja lahjakkaimmista laulajista. Hän on ollut naimissa useamman nuoremman miehen kanssa. Vähän niin kuin Turkin Madonna.

Tästä ilmeneekin aikamoinen ristiriita. Sukupuolen korjaamisella voi olla kovat seuraukset Turkissa. Useita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä on murhattu. Voin silti kuvitella, että samat ihmiset, jotka inhoavat seksuaalista erilaisuutta, deittailisivat timanttipukuihin pukeutuvan Bülent Ersoyn kanssa. Vaikutusvalta ja raha ovat tärkeämpiä kuin “arvot”.

Madonna on samankaltainen esimerkki. Maailman suurimmalla tähdellä voi olla nuorempi kumppani, eikä se ole iso juttu. Mitenköhän ihmiset ajattelvat, kun Madonnan ikäinen vantaalainen nainen deittailee nuorempaa miestä? Entä nuorempaa naista? Tai edes samanikäistä naista? Ei kommentteja. Mutta se vasta on ihailtava saavutus, jos keski-ikäisellä tallaajalla on kainalossaan nuorempi daami.

Ongelma on pähkinänkuoressa seuraava: lgbt-ihmisten ja muiden vähemmistöön kuuluvien pitää olla erityisen lahjakkaita tai vaikutusvaltaisia, jotta he saavat elää taviksen eälmää. Muuten se ei onnistu.

Jotta kaikki kansalaiset saavat samat oikeudet, epäoikeudenmukaisuutta pitää vastustaa. Turkissa kurdit taistelivat vuosikymmeniä, jotta valtio edes myöntäisi heidän olemassaolonsa. Hlbt-yksilöt vastustivat valtapolitiikkaa Turkin tämänvuotisissa mielenosoituksissa barrikaadien etulinjoilla.

Syrjintää pitää vastustaa, vaikka keinojen ei tarvitse edellä mainittujen kaltaisia. Mutta oikeuksien ajamiseksi ei tarvitse odottaa Pride-marssia kerran vuodessa, muuten voimme yhtäkkiä löytää vastassamme kreikkalaisen Kultaisen aamunkoiton kaltaisen järjestön.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu