Teksti Sonja Hyppänen

Steve Irwinillä valmistellaan vauhdilla seuraavaa valaanpyyntiä vastustavaa kampanjaa.

Helikopterin polttoainetta kuljettava rekka peruuttaa piipaten laivan viereen. Mittaan toisella kädellä hydraulisen nosturin letkuja varaosia varten ja kirjoitan toisella maalitilausta. Aamuksi sovittu kouluvierailuluokka pamahtaa paikalle juuri sopivasti kellon lyödessä kahvitaukoa.

Käynnistän nosturin polttoainetynnyreiden siirtämiseksi laivaan, työnnän hymyilevät kansimiesoppaat innokkaan koululaislauman keskelle ja arkistoin letkujen mitat ja maalien määrät vapaaseen muistisopukkaan. Kahvia ajattelen lämmöllä. Meillä ei lasketa tunteja.

Reilu viikko sitten istuin raukean rentoutuneena ja ruskettuneena lentokentällä, matkalla takaisin kuukauden lomalta. Laivalla omalle lomalleen suunnannut puosumme iski käteeni työlistan, taputti selkään ja katosi horisonttiin hihkuen. Aika vaihtaa varvassandaalit turvakenkiin.

Steve Irwinillä vallitsee luova ja hallittu kaaos. Valmistelut seuraavaa valaanpyyntiä Eteläisellä jäämerellä vastustavaa kampanjaa varten ovat täydessä vauhdissa. Viimeistelemme minimimiehistöllä toteutettuja huoltotöitä ja otamme riemulla vastaan oikeassa maailmassa piipahtaneita vanhoja tuttuja.

Hetkittäin iskee kauhu. Pohdin kuinka olen päätynyt tänne, yhdelle aktivistimaailman tunnetuimmista laivoista vastaamaan sen varustelusta kuukausien kampanjaa varten. Onko varmasti tarpeeksi vessapaperia? Entäs paksuja köysiä harppuunalaivojen potkureiden pysäyttämiseen? Ehdimmekö varmasti saada helikopterikannen uudet kaiteet valmiiksi ennen valaanpyyntikauden alkua? Uusi lämpökerrastokin pitäisi hankkia jotenkin, vaikka Australian näyteikkunat täyttyvät kesämallistoista.

Japanin valaanpyyntilaivasto suuntaa Eteläisen jäämeren valaidensuojelualueelle yleensä joulukuun ensimmäisinä viikkoina. Tänä vuonna olemme laivastoa vastassa neljän laivan voimin. Yhdistyksen uusin hankinta Sam Simon on visusti varjeltu salaisuus, jonka näkemistä odotamme enemmän kuin joulua ja juhannusta yhteensä. Neljällä laivalla voimme pysäyttää kaikki kolme harppuunalaivaa sekä tehdaslaivan.

Japanin valaanpyynnissä ei ole taloudellisesti mitään järkeä. Vielä Euroopan kesäkuukausina maalla oli kolme neljännestä viime vuoden valaanlihoista myymättä. Valaanpyyntilaivaston toiminta on ollut tappiollista jo vuosia. Sen toiminta on mahdollista vain maan hallituksen taloudellisen tuen avulla. Valaanpyynnistä vastaava the Institute of Cetacean Research on avoimesti huudellut lehdissä tehdaslaiva Nisshin Marun tarvitsevan kalliin remontin. Viime vuonna laivasto pääsi liikkeelle maan katastrofirahaston turvin. Tänä vuonna näitä rahoja ei ole.

Yhden jälleen hyvin käytetyn päivän jälkeen osa ekoterroristimiehistöstämme suuntaa pelaamaan jalkapalloa. Joku inventoi huvikseen ylitöiksi sukellusvarusteita. Konepäällikön hytistä kantautuu vanhan kirjoituskoneen naputus. Uusi runo saa muotonsa. Kiinnitän ilmoitustaululle laivalla vierailleiden lasten valaspiirustuksia. Milloin radikaalista ympäristöaktivismista tuli salonkikelpoista? Nyt hymyilemme lapsille. Muutaman kuukauden kuluttua tulemme tekemään kaikkemme sabotoidaksemme valaanpyyntilaivoja. Mikä ihana sekasoppa.