Teksti Tuomas Aivelo

Madagaskarin lumo ei ole eliölajien määrässä, vaan siinä että ne ovat niin valtavan erilaisia kuin missään muualla.

Tuijotan Helsingin Viikissä ikkunasta ulos auringonpaisteeseen. Kenttäkausi on ohi ja työ jatkuu nyt laboratoriossa. Palaanko takaisin Madagaskarille ensi syksyllä, se on vielä auki. Riippuu sekä rahoituksesta että nyt saatavista tuloksista – joka tapauksessa aineistoa minulla pitäisi olla tarpeeksi väitöskirjaa varten. Minkälaiset mielikuvat tästä kenttäkaudesta jäi käteen?

Madagaskarilla tutkimus on kovan byrokratian takana. Pitkäaikaistutkimus on vaikeaa, koska tutkimus- ja ympäristöhallinnon luotettavuus on heikko: ei voi koskaan tietää saako uusia tutkimuslupia. Järjestelmä on myös korruptoitunut ja korruptiota pyörittävä raha tulee ulkomaisilta tutkijoilta.

Madagaskarin luonto on komea. Kohtasin ensimmäisen kerran kissamakeja (jotka kiitokseksi ulostivat päälleni – tarkastin, enkä löytänyt ulosteista loisten munia). Kanssatutkijoiden kanssa löysimme paljon monenlaista ihmeellistä: pieniä ötököitä, valtavia puita ja söpöjä makeja. Madagaskarin lumo ei ole eliölajien määrässä, vaan siinä että ne ovat niin valtavan erilaisia kuin missään muualla.

Hiirimakit ovat maailman söpöimpiä eläimiä. Kun on viettänyt yli puoli vuotta samojen yksilöiden kanssa, on ihastunut persoonallisimpiin yksilöihin. Juliet on äkäinen, mutta äidillinen telttapaikan kauhu ja Napoleon on nälkäinen ja aina ansaan tuleva puiston alfauros.

Madagaskarin luonto ja ihmiset ovat haavoittuvia. Kultakuume tekee nopeita tuhoja ja helmikuinen sykloni tuhosi paljon rakennuksia ja metsää. ”Grande ile rouge” on edelleen punainen ja punertuu jatkuvasti enemmän. Paradoksaalisesti luonnon pahin uhka on köyhyys – siinä missä talouskasvun tuottama ilmastonmuutos uhkaa Madagaskarin luontoa, köyhät malagassit käyvät keräämässä polttopuita ja ruokaa kansallispuistojen sisältä.

Yleinen ilmapiiri voi muuttua nopeasti. Verrattuna edeltävään vuoteen, näkymä on huomattavan optimistinen. Kerjäläisiä on huomattavasti vähemmän, taskuvarkaita kohtasin yhden ja toreilla on paljon enemmän tavaraa myynnissä. Miksi? Ei hajuakaan, koska talous, turismi ja hallinto ovat vielä retuperällä. Toivoa kuitenkin näyttää olevan.

Raskaana oleva Juliet nukkuu telttapaikan pusikossa.