Teksti Kristiina Koivunen

Turkin on selvitettävä omat iskunsa ennen Syyrian syyttämistä.

Turkki reagoi viime viikolla kiivaasti, kun Syyrian puolelta lentänyt raketti tappoi viisi ihmistä. Silti se ei ole selvittänyt kunnolla omien ilmavoimiensa pommi-iskua, jossa kuoli viime joulukuussa 34 siviiliä.

Kerroin tammikuussa Fifissä joukkomurhasta, jonka Turkin armeija teki Uluderen lähellä Roboskissa, Kaakkois-Turkissa. Silloin pohdin, oliko salakuljettajaryhmän pommittaminen vahinko, kuten Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan väitti. Pian tämän jälkeen Turkin parlamentin jäsen Ertugrul Kürkcü piti joukkomurhaa harkittuna tekona.

Kevään ja kesän aikana Roboskin tapahtumien selvittäminen on edennyt nihkeästi. Turkin puolustusministeriö julkisti huhtikuussa puolustusministeri Ismet Yilmazin allekirjoittaman selvityksen. Ertugrul Kürkcün mukaan siinä ei vastata olennaisiin kysymyksiin, koska Uluderen tuomioistuin ja Diyarbakirin syyttäjänvirasto eivät antaneet puolustusministeriölle sen pyytämiä tietoja. Suuri osa Turkin kurdialueesta julistettiin poikkeustila-alueeksi kesällä 2007. Alueella oli myös viime vuosisadan lopussa poikkeustila noin kaksikymmentä vuotta. Silloin alue ei ollut Turkin hallituksen vaan poikkeustilaviranomaisten hallinnassa. Turkissa toimittiin tuolloin kahden lainsäädännön puitteissa: tavallisen lain ja poikkeustilalain. EU-jäsenyysneuvottelut saivat aikaan edistysvaiheen, joka johti poikkeustilalain kumoamiseen muutamaksi vuodeksi. Nyt on palattu takaisin 1990-luvun kauhutunnelmiin.

Turkki on saanut marraskuusta 2007 lähtien käyttöönsä Yhdysvaltojen satelliittitietoja Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n sissien paikallistamiseksi. Yhteistyö toimii niin, että Yhdysvaltojen ja Turkin armeijan edustajat seuraavat Ankarassa monitoreista satelliittikameroiden reaaliajassa olevia videokuvia. Yhdysvaltojen armeijaa onkin pidetty osavastuullisena Roboskin joukkomurhaan. Sen edustajat myöntävät, että vuoristopolulla kävelleet henkilöt näyttivät siviileiltä, mutta he korostavat, että päätöksen kohteen pommittamisesta teki Turkin eikä Yhdysvaltojen armeija. Isku on esimerkki maailman hienoimman, mielettömän kalliin teknologian käytöstä: satelliittikuvilla paikallistettiin köyhiä opiskelijoita kantamassa sokerisäkkejä vuoristossa ohi tulliaseman ja F 16 -pommikone lähetettiin tappamaan heidät.

Vaikka monet joukkomurhaan liittyvät tiedot ovat Diyarbakirin syyttäjänvirastossa lukkojen takana, 230-sivuisesta Uludere Case Reportista löytyy viitteitä, jotka herättävät epäilyn siitä, että tietojen urkinnassa on mukana Turkin ulkopuolinen taho. Siksi pommi-iskun perinpohjainen selvittäminen ei ole pelkästään uhrien omaisten, vaan kaikkien turkkilaisten etu.

Tällä hetkellä tilanne on päinvastainen. Kun omaiset ovat tehneet Uluderessä viranomaisille selvityspyyntöjä sukulaistensa kuolemasta (mikä on normaali asia maassa, jonka lainsäädäntöä on kehitetty EU:n jäsenyyteen johtavaan suuntaan), he ovat olleet nopeasti itse epäiltynä rikoksesta eli kuvernöörin uhkailusta.

F16-koneen lentäjät saivat syytteen iskusta, mikä on herättänyt voimakasta kritiikkiä turkkilaisten sotilaiden keskuudessa. Armeijassahan systeemi on sellainen, että sotilaiden on toteltava määräyksiä. Jos he kieltäytyvät pommituskäskystä, he ovat pian sotilasoikeudessa.

Erikoista Uluderen joukkomurhassa on se, että uhrit olivat kylävahtien lapsia. Kylävahdit ovat paramilitaareja eli puolisotilaallisia joukkoja. He ovat kurdeja, jotka tekevät yhteistyötä Turkin armeijan kanssa. Uluderen alue sijaitsee vuoristossa Irakin rajan lähellä. Alueen kylät ovat joutuneet valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta: joko armeija polttaa kylän tai kyläläiset tekevät yhteistyötä armeijan kanssa muita kurdeja vastaan. Armeija murhasi siis yhteistyökumppaninsa lapsia. Tämä on uutta jopa Turkissa.

Irakin kurdit saivat autonomian vuonna 1991 useita vuosikymmeniä kestäneen sissisodan jälkeen. Myös Saddam Husseinin armeija oli värvännyt kurditalonpoikia kylävahdeiksi käyttäen samoja keinoja kuin Turkin armeija. Ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen yksi keskeinen tekijä Irakin kurdien sotilaalliseen menestykseen oli se, että kylävahdit alkoivat tehdä yhteistyötä armeijan sijasta sissien kanssa. Tämä mahdollisuus on varmaan käynyt myös turkkilaisten kenraalien mielessä, varsinkin kun taistelut Kaakkois-Turkissa ovat kiihtyneet kuluneen vuoden aikana.