Naapuri valvottaa

Teksti Salla Kärkkäinen

Etelä-Korean viranomaiset rajoittavat sananvapautta Pohjois-Korean uhan varjolla.

Kun elää Soulissa, on vaikea kuvitella, että ainoastaan 80 kilometrin päässä pohjoisessa on maailman vaarallisimpana ja epävakaimpana pidetty valtio. Pohjois-Korealla on vahva välillinen vaikutus eteläkorealaisiin. Antikommunismi toimi Etelä-Korean valtionuskontona 1980-luvun loppuun asti. Lännessä harvoin mainittu fakta on, että myös Etelä-Korean hallitus kohdisti ankaraa valvontaa kansalaisiinsa kylmän sodan vuosikymmeninä. Vielä harvemmin on sanottu, että eteläkorealaisiin kohdistetaan edelleen kyseenalaista valvontaa.

Vuonna 1948 Etelä-Koreassa säädettiin kansallinen turvallisuuslaki. Sen avulla voitiin valvoa valtion vastaisia toimia, jotka vaarantavat kansallisen turvallisuuden. Turvallisuuden ja vapauden nimissä luotiin lainvoimainen valvontakoneisto, jota sittemmin käytettiin pohjoiskorealaisten vakoojien jäljittämisen lisäksi myös opposition nujertamiseen.

Kyseenalaisen laista tekee se, ettei se määrittele tarkasti valtion vastaista toimintaa. Lakia on käytetty sen vuoksi jopa tekaistujen kuolemantuomioiden antamiseen 1970-luvulla. Kyseenalaisia tuomioita annetaan edelleen.

Helmikuussa 2012 Etelä-Korean tiedustelupalvelu pidätti 23-vuotiaan Park Jung-geun, joka oli laittanut Twitter-sivustolleen Pohjois-Korean uutistoimiston julkaiseman kuvan. Valokuvaliikkeen omistava Park oli uudelleenkäsitellyt kuvia parodioidakseen Pohjois-Koreaa. Etelä-Korean valvontaelinten ylilyönti herätti kysymyksen sananvapauden todellisesta tasosta maassa, jossa nuori valokuvataitelija pidätetään ”vihollista hyödyttävästä toiminnasta”.

Sananvapautta rajoittavan lain vastustuksesta huolimatta se on pidetty voimassa vallitsevan sotatilan varjolla yli 60 vuotta. Koreat ovat virallisesti edelleen sodassa, koska rauhansopimusta ei koskaan kirjoitettu. Kansallista turvallisuutta koskevat pidätykset lähes nelinkertaistuivat presidentti Lee Myung-bakin virkakauden alussa vuonna 2008.

Etelä-Korean suurimman televisioyhtiö MBC:n journalistien meneminen lakkoon 30.1.2012 aloitti sarjan lakkoja sananvapauden puolesta. Maaliskuussa 2012 Etelä-Korean kolme suurinta televisioyhtiötä KBS, YTN ja uutistoimisto Yeon Hap yhtyivät MBC:n toimittajien lakkoon. Lakkoilijat vaativat KBS:n, MCB:n, YTN:n ja Yeon Hapin johtohenkilöiden eroa Lee Myung-bakin ympärille rakentuneen hyvä veli -verkoston vuoksi. Presidentille läheiset televisioasemien johtajat olivat vaatineet toimittajia uutisoimaan määrätystä näkökulmasta ja estäneet poliittisesti arkojen aiheiden uutisoinnin.

Lee Myung-bakin hallitus on kuitannut lakot yhtiöiden sisäisinä ongelmina. Televisioyhtiöiden johtajat taas tuomitsevat lakot laittomina, koska ne eivät koske toimittajien työolosuhteita. Lee Myung-bakin virkakaudella 249 journalistia on saanut nuhteluita ja 61 toimittajaa on laitettu syytteeseen kansallisen turvallisuuslain nojalla. Viime kuukausien massiiviset lakot kertovat julkisesta mielipiteestä. Eteläkorealaiset eivät aio sietää kansalaisoikeuksien poljentaa Pohjois-Korean uhan varjolla. Koreassa kansalaisoikeuksia koskevan keskustelun keskeiseen rooliin nousee sukupolvien välinen näkemysero.

Massojen valvonnalla on korealaisessa kulttuurissa pitkä historia. Politiikkaa hallitsevalle, konservatiiviselle sukupolvelle yhteiskunnallinen valvonta on työkalu kansallisen turvallisuuden säilyttämiseen. Informaatioteknologian ajalla yhteiskunnallinen kontrolli on osoittautunut yhteensopimattomaksi vapaan tiedonkulun kanssa.

Ajatus kontrolloimattomasta yhteiskunnasta on eteläkorealaisille konservatiiveille vieras, eivätkä he halua antaa vastuuta tiedonkäyttäjinä. Maan suurin puolue, konservatiivinen Saenuri-puolue, sääti vuonna 2003 niin sanotun oikea nimi -lain. Se oli hallituksen epäluottamuslause kansalle. Vuonna 2007 voimaan tullut laki kontrolloi vaalifoorumien nettikäyttäjiä edellyttämällä heitä vahvistamaan oikean nimensä.

Hallitus alkoi laajentaa nettivalvontaa vaalifoorumien ulkopuolelle vuoden 2007 vaalien jälkeen. Valvontaa pidettiin yllä kriminalisoimalla ja sakottamalla nettisivujen ylläpitäjiä, jotka eivät poistaneet Korea Communications Comissionin (KCC) vääräksi katsomaa tietoa. Vuonna 2009 netistä poistettiin yli 14 000 artikkelia Etelä-Korean vastaisina. Edellisvuonna, ennen Leen hallitusta, vastaava luku oli alle 2000. Nettivalvonta huipentui siihen, että systeemi ei sallinut korealaiskäyttäjien enää ladata videoita YouTube-sivustolle.

Viime vuonna KCC päätti oikea nimi -lain purkamisesta, koska kansallinen vastustus oli kasvanut ja maan kansainvälinen kuva huonontunut. Eteläkorealaisista 82,7 prosenttia käyttää internetiä. Luku on koko Aasian suurin. Internetin käyttäjämäärä on vaikuttanut myös eteläkorealaisen politiikan dynaamisuuteen. Nuoret, koulutetut korealaiset ovat medialukutaitoisia netin suurkuluttajia ja liian päteviä yhteiskuntakriitikoita elämään orwellilaisessa valvotussa yhteiskunnassa. Tämän vuoksi julkinen mielipide on ollut nopea tuomitsemaan politiikan ylilyönnit.

Kommentoi Facebookissa
Provinssirock 2018
Helsinki liikkuu