Muuttuuko mikään?

Teksti Kadri Taperson

Pelkät mielenosoitukset eivät riitä, jos maailmasta haluaa tehdä toisenlaisen.

Tänään minusta tuntuu, etten kirjoita teille mitään. Tiedän liian paljon eläimistä ja siitä, että asun yhteiskunnassa, missä osa sen jäsenistä on pantu ikuiseen pulaan. Tämä yhteiskunta on tänään minusta hidas, tylsä ja ihan liian totuttu. Kai se on tämä talvi.

Ihmiset puhuvat vain vaatteista: puvuista, joita nähtiin Viron 94. itsenäisyyspäivän juhlissa, Oscar-gaalassa ja lauantaina puhutaan muusikoiden vaatteista, kun valitaan Viron edustaja euroviisuihin.

Minusta tuntuu, että entistä enemmän puhutaan muun muassa vakavasta köyhyydestä, erityisesti maaseudulla, joka koskettaa perheitä, joissa on useita lapsia tai vammaisia ja niin edelleen. Kuva siitä, että Viro olisi samalla tasolla Suomen kanssa, on pikkuhiljaa katoamassa. Voin vielä esittää pitkän listan kurjista tapahtumista täällä: esimerkiksi suojelupoliisin jäsenestä, joka laitettiin vankilaan, kun hän myi tietoja Viron ääriryhmistä Venäjälle ja niin edelleen. Jotenkin minua hävettää.

Presidentti kysyi Facebookissa, miksi Virossa on hyvä elää, ja ihmiset vastasivat ylpeinä. Yksi vastaajista sanoi, että on hyvä että Virossa ihmiset eivät osoita mieltä äänekkäästi mieltään joka päivä.

Minusta välillä tuntuu, että mielenosoituksia on ihan riittämiin. Kirjoitin Fifiinkin Acta-mielenosoituksista, ylioppilaat osoittivat mieltä korkeakoulureformia vastaan, ammattiyhdistykset ovat olleet barrikadeilla ja niin edelleen. Maaliskuun alussa Viron opettajat ovat kolme päivää lakossa ja osoittavat mieltään, heidän ongelmansa on pääasiassa pienet palkat.

Monet poliitikot puhuvat, että ihmiset eivät ymmärrä, minkä takia mielenosoituksia on tai mitä vastaan niitä järjestetään, ja niin varmaan onkin. Minun mielestäni he eivät ymmärrä yhtä toista asiaa, minkä esimerkiksi eläinoikeusihmiset ja ympäristönsuojelijat ovat tienneet jo vuosia: yksi mielenosoitus ei muuta mitään. Yhteiskuntaa ja koko maailma pitäisi muuttaa joka päivä oman elämän ja käyttäytymisen kautta, mielenosoituksia vaikeista asioista voisi olla joka päivä.

Virossa on suurin piirtein kolme mahdollisuutta elää: kirota valtiota ja arvostella kaikkea ja unohtaa (on kyllä niitäkin, jotka eivät unohda ja haluaa menneeseen aikaan takaisin) millaista täällä oli asua 20 vuotta sitten. Toinen mahdollisuus on mennä muualle ja monet menevätkin, mikä on minusta ihan ok, kun maailma on yksi ja rajat auki. Kolmas mahdollisuus on asua täällä oman eettisen maailmankuvan mukaan ja mennä äänekkäästi kaduille jos tarvitsee. Eikä kyse ole vain Virosta, samat kolme mahdollisuutta ovat muuallakin.

Toivon, että keväällä tulee jotain iloisempia kirjoittamisen aiheita.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Louserit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *