Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 6.–12.3.

New Yorkissa on käynnissä kaupungin ensimmäinen isompi hanke, jossa rakennusten kattopintoja muutetaan väriltään valkeaksi. Valkeapintaiset rakennukset kuumenevat auringonpaisteessa vähemmän kuin vastaavat tummat rakennukset, ja newyorkilaisen kattohankkeen yhtenä tavoitteena onkin lievittää sikäläistä kaupunkialueen lämpösaarekeilmiötä. Samalla se on osa pormestari Michael Bloombergin pyrkimystä vähentää kaupungin kasvihuonekaasupäästöjä.

”Nykin viileistä katoista” on nyt julkaistu ensimmäiset tieteelliset tulokset. Queensin kaupunginosassa vertailtiin, miten kolme erityyppistä valkeaa kattopintaa säilytti viilentävät ominaisuutensa suurkaupungin haasteellisissa oloissa. Tulokset ovat rohkaisevia; osa pinnoista täytti viralliset viileän katon vähimmäisvaatimukset vielä kolmen vuoden ikäisenäkin. Vaatimuksiin kuuluu muun muassa, että kolme vuotta vanhan pinnan albedon on oltava vähintään 0,50 eli pinnan on oltava heijastuskyvyltään jokseenkin vanhan lumen veroinen.

Kattopintojen lämpötiloja seurattiin tarkasti kesällä 2011. Valkeaksi käsitellyn ja tavanomaisen mustan pinnan ero vuorokauden maksimilämpötilassa oli pintatyypistä riippuen noin 12–24 celsiusastetta. Valkeiden pintojen keskimääräiset maksimilämpötilat olivat noin 39–42 astetta, mustien pintojen noin 51–65 astetta.

New Yorkissa koettiin sinä kesänä 22.7. helleaallon huippupäivä, jona kaupungin sähkönkulutus nousi kaikkien aikojen suurimpiin lukemiin. Mustien kattopintojen lämpötilat nousivat silloin noin 64–77 asteeseen, mutta valkeat pinnat jäivät noin 53 asteeseen.

Vertailussa mukana ollut tee-se-itse-tasoinen katonvalkaisu ei täyttänyt virallisia albedovaatimuksia, mutta oli kuitenkin selvästi tavanomaista mustaa kattopintaa parempi. Teknisen helppoutensa ja ylivoimaisen halpuutensa ansiosta sillä voitaisiin parannella suuri määrä kattoja lyhyessä ajassa.

Kaupunkia viilentävällä toimenpiteellä olisi varmasti kysyntää riippumatta siitä mitä materiaaleja käytetään. New Yorkissa koetaan yli 32 celsiusasteen lämpötiloja nykyisin keskimäärin 14 päivänä kesässä. Parinkymmenen vuoden päästä sellaiset hellepäivät voivat olla jo kaksi kertaa niin yleisiä.

Asfalttia voidaan käyttää paitsi katujen ja pihojen myös kattojen pintamateriaalina. Pintojen tummuus tukaloittaa kaupunkielämää kesähelteillä. Newyorkilaisella katolla sijaitseva mittausasema havainnollistaa, miten vaaleus vähentää katon kuumenemista. (Kuva: michaeltk/Creative Commons)

Tutkimus valkoisista katoista julkaistiin Environmental Research Letters -lehdessä. Yale Environment 360 uutisoi siitä.

Valtamerten lämpeneminen on merkittävä koralliriuttoja uhkaava tekijä. Korkeat lämpötilat voivat aiheuttaa vakavaa korallien haalistumista. Viime perjantaina julkaistu tutkimus tuo tilanteeseen uutta toivoa. Tutkijoiden mukaan näyttää siltä, että osa Pocillopora– ja Acropora-sukujen koralleista selviytyy lämpöstressistä ja pystyy jopa sopeutumaan siihen. Pocilloporat ja Acroporat ovat nopeakasvuisia kivikoralleja, jotka ovat yleensä hyvin herkkiä normaalia korkeammille lämpötiloille.

Toukokuussa 2010 meriveden lämpötila nousi Kaakkois-Aasian merialueilla aiheuttaen laaja-alaista korallien haalistumista. Heinäkuussa 2010 tutkijat kuitenkin löysivät Malesiasta ja Singaporesta Pocillopora– ja Acropora-koralleja, jotka eivät juurikaan näyttäneet kärsineen, vaikka monet muut korallit olivat haalistuneet pahasti.

Korallien yllättävä hyvinvointi selittyy tutkijoiden mielestä yksinkertaisimmin sillä, että nämä menestyjät ovat niiden yksilöiden jälkeläisiä, jotka kokivat samoilla paikoilla vastaavanlaisen lämpötapahtuman vuonna 1998 ja selviytyivät siitä. Toivottavasti lisätutkimukset osoittavat, että tämä hypoteesi pitää paikkansa!

Malesiassa sijaitsevan Tiomansaaren vesiltä löytyi yllättäen hyväkuntoista Acropora-korallia kasvamassa pahasti haalistuneen korallin päällä. (Kuva © 2012 Guest et al.)

Korallitutkimus julkaistiin PLoS ONE -lehdessä.