Montako uhria on sopivasti?

Teksti Eekku Aromaa

Joku voisi arvella oikeaksi määräksi nollaa.

Sain jonkin verran palautetta edellisestä blogitekstistäni Pekka, skarppaa vähän . Kuten tavallista, nämä yksityishenkilöiden asekysymykset herättävät intohimoja, koska näistä keskusteltaessa keskustellaan mahdollisesta puuttumisesta joidenkin yksilöiden toimintaan. Ja useimmat yksittäiset ihmiset tietenkin kokevat toimivansa itse juuri täsmälleen oikein, ja että myös heidän viiteryhmänsä toimii juuri kuten pitääkin.

On kuitenkin niin, että näitä tapauksia, joissa ampuma-aseita käytetään väkivallantekoihin on jatkuvasti uutisissa. Kaiken sen lisäksi, mitä uutisoidaan on se suuri määrä tekoja, jotka eivät koskaan tule raportoiduiksi eteenpäin.

Voitteko esimerkiksi kuvitella sen toissaviikkoisen entisen tyttöystävänsä isää ja entisen tyttöystävänsä koulussa ammuskelleen nuoren miehen ottaneen välillä aseen esiin tai vähintään puheissa muistuttaneen, että sieltähän se ase löytyy. Minä voin kuvitella, ja suorastaan pidän todennäköisenä, että jotain sellaista tapahtui. Ja niin tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa lukuisissa suomalaiskodeissa jatkuvasti.

Pari viikkoa sitten kirjoitin tavallisista kunniallisista kansalaisista, joilla on ase esimerkiksi metsästystä varten, mutta jota ehkä säilytetään huolimattomasti tai ei aivan tarkkaan muisteta mitä kaikkea muuta aseella voikaan tehdä kuin ampua hirviä tai lintuja syksyisin.

Heille esittämäni hurskaan skarppaustoiveen lisäksi haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että aselupajärjestelmän kehittymättömyyden vuoksi, ja mahdollisesti poliisin resurssipulan takia, meillä on väkivaltarikollisia, joilla edelleen on kotona luvallinen ase. Vasta äskettäin tähän on ylipäätään on ryhdytty puuttumaan, vasta äskettäin poliisi on ryhtynyt hakemaan väkivaltarikoksiin syyllistyneiden kodeista aseita pois.

Voi vain kauhulla kuvitella, kuinka paljon vakavammaksi esimerkiksi perheväkivalta muuttuu, kun sekä tekijä että uhri koko ajan tietävät, että ase on viereisen huoneen kaapissa, ja se on sieltä mahdollista hakea tilannetta ratkomaan. Varsinkin, jos jossain kohdassa riitaa aseesta muistutetaan.

En osaa sanoa, kuinka yleistä aseella uhkailu perheväkivaltatilanteissa on, mutta pitäisi olla selvää, että tavoitteena olisi sellainen yhteiskunta, jossa aseita voisi olla vain sellaisilla ihmisillä, jotka raivon hetkelläkin muistavat, mihin ase on tarkoitettu. Sellaisilla, jotka muistavat, ettei asetta ole sopivaa käyttää esimerkiksi puolison uhkailuun, vaikka kuinka keljuttaisi.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu