1.jpg

Kaunottaren hameen alla

Teksti Nina Sarell

Gigantonalla on tarina. Nicaragualainen veisti ensimmäisen naisjättiläisen kuvaamaan espanjalaista naista, valloittajaa.

Gigantona on 2–3 metriä korkea naishahmoinen nukke, jonka hameen alla oleva kehikko kätkee sisäänsä nukkea liikuttavan gigantoneron. Gigantoneron työ kulkee usein perheissä perinteenä, eikä ole tavatonta löytää neljännen polven gigantoneroja.

Granada, joku tavallinen sunnuntai-iltapäivä. Yli kaksi metriä korkea nukke viipottaa alas katua punainen tukka liehuen. Se on Gigantona, valkoinen ja vakava, tyylikäs hattu päässä, kaunis kirkkaan värinen mekko yllä. Koruja, pitsejä ja krumeluuria.

Nuken vanavedessä marssii kaksi rumpalipoikaa ja pieni resupekka, joka kantaa kainalossaan valtavaa miehenpäätä. Seurue pysähtyy terassin eteen, ja alkaa korvia vihlova rummutus. Gigantona pyörähtää tanssiin ja menee ympäri, ympäri, pitkä hame ja punaiset hiukset liehuvat, kädet nousevat sivuille. Isopäinen pikku-ukko esittää oman tanssinsa. Yksi pojista resitoi värssyn, coplan.

Näin hankkivat elantonsa Ronni Antonio, Yader David, Alex ja Axel Alexander – veljeksiä ja serkuksia Managuasta. Heillä on jokapäiväisenä seuralaisenaan ylväs Clarita, Gigantona-nukke, joka tehtiin käsityönä Leonissa 30 vuotta sitten. Gigantonero-perinne kulkee pojilla perheessä. ”Mun sedällä on kaksi Gigantonaa, ja mäkin olen ollut gigantonero jo seitsemän vuotta”, yksi heistä kertoo. Granadan keskustan lyhyttä kävelykatua ramppaa illasta toiseen edestakaisin kuusi nukkea rumpuryhmineen. Miten bisnes sujuu, kun kilpailu on näin kovaa?

”No, katso huviksesi meidän kenkiä. Ihan risat. Ei tämä paljon leiville lyö. Gringot maksaa parhaiten, mutta välillä näyttää että näitä Gigantonia on täällä joku viisituhatta. Mutta me tanssitaan parhaiten, ja Clarita on kaikista Gigantonista kaunein”, pojat pullistelevat.

”Hei, jos aiot siinä pitkäänkin haastatella meitä, niin osta nyt meille ainakin mehut”, toinen huikkaa ja ehättää pysäyttämään mummon, joka myy kylmiä juomia läpinäkyvissä muovipusseissa.

Espanjalaiset valloittajat saapuivat Nicaraguan alueelle Kolumbuksen toisella matkalla 1502. He tulivat Hondurasin ja Nicaraguan nykyisen rajajoen Rio Cocon suulle niemenkärkeen, joka sai nimekseen Cabo Gracias a Dios.

Gigantonalla on tarina. Nicaragualainen veisti ensimmäisen naisjättiläisen kuvaamaan espanjalaista naista, valloittajaa. Naisen vanavedessä kulkee Pepe Cabezon, pikkuruinen ja isopäinen hahmo, jonka takin hihoihin on ommeltu paikkoja ja päähän sidottu resuinen rätti. Cabezón kuvaa Nicaraguan alkuperäisväestöä. Jumalaisen kauniin ja ylemmyydessään saavuttamattoman Gigantonan rinnalla Pepe näyttää koomiselta ja säälittävältä, mutta todellisuudessa suuri pää on symboli: resuinen ja mitätön Pepe on älykkäämpi ja nokkelampi kuin espanjalainen kaunotar.

Gigantona on kolonialismin ajoilta periytynyttä burleskia, satiiria, jonka voimin alkuperäisväestö hoiti siirtomaavallan aiheuttamaa kollektiivista traumaa. Gigantona tanssii alkuperäisväestön rumpujen tahdissa ja pysähtyy, kun coplero niin päättää. Nicaragualaiset ovat ottaneet Gigantonan vangikseen, nainen on heidän vallassaan. Pepe Cabezonin suuri pää kuvastaa hänen verratonta älyään. Valloittaja näkee vain rääsyt ja pienen koon.

Gigantonan ja Pepe Cabezonin tanssissa on toinenkin ulottuvuus. Coplat kertovat Pepe Cabezonin onnettomasta, polttavasta rakkaudesta saavuttamatonta Gigantonaa kohtaan. Vieras, kauhea ja pelottava on samalla vastustamattoman kiehtova, seksuaalinen. Espanjalaisen aatelisneidon asema ei anna hänelle mahdollisuutta vastata Pepe Cabezonin kiihkeään rakkauteen, ja hän tyrmää Pepen lähentely-yritykset.

Paje, seremoniamestari, komentaa sauvallaan rummuttajat hiljaiseksi ja aloittaa runonlausunnan, värssyjä, joita kutsutaan myös nimellä ”bomba”, pommi, tai ”copla”. Pajen roolista riippuu paljolti se, nouseeko esitys siivilleen; hyvä paje pystyy improvisoimaan värssyjä ympärillään näkemistä ihmisistä, viime aikojen tapahtumista, tärkeistä ilmiöistä… Kerrotaan, että taidokkaat coplerot ovat joskus saaneet erityisen henkilökohtaisilla runoilla ihmisiä niin liikuttuneeseen tilaan, että he ovat kuolleet niille seisovilleen.

”Haluaisin olla tuomari, jotta voisin tuomita murhaajia ja langettaa tuomioita kaikille niille pahuksille jotka myyvät kokaiinia.”

”Ja tuolle herralle, joka ottaa kuvia digikamerallaan?sanon, että hänen iso mahansa on kuin nacatamaleista tehty.”

Coplat ovat erilaisia. Yksi kertoo lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Coplero kehottaa vanhempia pitämään lapsistaan hyvää huolta ja kohtelemaan heitä rakkaudella. Sitten hän pistää läskiksi ja irvailee läsnäolijoille. Kohta on poliittisen kannanoton vuoro. Coplat muistavat takavuosien hyönteismyrkky Nemagonin, joka aiheutti Keski-Amerikan monikansallisilla banaaniviljelmillä työskennelleille lapsettomuutta, syöpiä ja sikiöiden epämuodostumia.

”Tässä teille daamini, joka tanssii isopäisen kääpiönsä kanssa; älköön kukaan pilkatko presidenttiämme, joka palvelee Chinandegan maalaisia ja huolehtii Nemagónin aiheuttamista ongelmista.”

”Tämä on niin paha maailma, että se jättää meihin arpia. Gigantonan kautta tervehdin Cárcamoa, jotta muistaisimme omat juuremme.”

Gigantona on mitannut katuja Nicaraguan synnyinvuoteelta saakka ja nähnyt öljylamppujen valon kirkastuvan sähkölampuiksi. Se on astunut turistien virtaan ja muuttunut paikallisten huvituksesta turistien äimistelyn kohteeksi. Vierivät vuosikymmenet eivät ole hidastaneet hassunkurisen parin tanssia.

Minä olen kyllästynyt Gigantonaan. Seuralaisen puhetta ei kuule, melu vihloo korvia. En ymmärrä nopeasti sopotettuja värssyjä. Kerrotaan, että ennen Gigantonat olivat viikonloppujen ja juhlapyhien odotettu ohjelmanumero. Nyt ne ovat yksi ärsyttävä, meluisa jättiläismäisten nukkeakkojen lauma, joka häiriköi terassilla istujia jatkuvilla esityksillään, puuduttavalla rummunpaukutuksella ja jatkuvasti pöydissä kiertävällä hatulla. Una cooperacion, una cooperacion. Turistit ovat haltioissaan, minä laitan sormet korviin.

Gigantona, jumalan kokoinen nainen, ei häiriinny. Se vilkaisee minua viileästi, vähän ylimielisesti ilmeettömillä silmillään. Sitten se pyörähtää kannoillaan ja lähtee liihottamaan hame hulmuten kohti seuraavaa terassia. Se ei anna meidän unohtaa.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu