Indignadojen vuosi

Teksti Fanny Malinen

Espanjassa syntyi vuosi sitten liike, joka on muuttanut maailmaa.

Viime keväänä moni espanjalainen oli saanut tarpeekseen korruptiosta ja Euroopan talouskriisistä. Eräänä sunnuntaina tuhannet ihmiset kokoontuivat kaupunkien keskusaukioille, mutta toisin kuin mielenosoituksista yleensä, he eivät lähteneet päivän päätteeksi koteihinsa. Yli 50 kaupungin keskustoihin nousi telttakyliä, ja Espanjaan syntyi uusi yhteiskunnallista muutosta vaativa liike, indignados. Se levisi pian ympäri maailmaa.

Viikonloppuna liike täytti vuoden, minkä kunniaksi sadattuhannet ihmiset ympäri Espanjaa palasivat aukioille. Lauantaina 12. toukokuuta mielenosoituksia nähtiin sadoissa kaupungeissa ympäri maailmaa. Occupy- ja indignados-liikkeen kansainvälinen toimintapäivä ei yltänyt samoihin osanottajamääriin kuin lokakuun 15. päivä, jolloin valtauksia nähtiin noin tuhannessa kaupungissa yhteensä 82 maassa. Toimintapäivä osoitti kuitenkin tyytymättömyyden kytevän edelleen.

”No nos representan”, he eivät edusta meitä, on indignadojen leimallisimpia iskulauseita. Eteläeurooppalaiset liikkeet vaativat nimenomaan todellista demokratiaa, kun taas niiden angloamerikkalaiset Occupy-vastinkappaleet paneutuvat enemmän finanssijärjestelmän epäkohtiin.

Yhteistä lauantaina kaduille palanneille liikkeille on kuitenkin muutoksen haluaminen: ihmiset Madridista Ateenaan, Santiago de Chilestä Kuala Lumpuriin ja Lontoosta New Yorkiin ovat saaneet tarpeekseen työttömyydestä, nousevista elämis- ja opiskelukustannuksista ja siitä, etteivät voi vaikuttaa elämäänsä.


Madridissa ja Barcelonassa kokoontui poliisin arvioiden mukaan 30 000 ja 20 000 henkeä, vaikka järjestäjät puhuvat sadoista tuhansista. Leirit, joiden pystyttämisen maan hallitus kielsi vuoden alussa, häädettiin yöllä. Pääkaupungin keskustassa oli lehtitietojen mukaan 2000 poliisia, vaikka pidätyksiä ei tehty kuin parikymmentä. Aktivistit syyttävät virkavaltaa suhteettoman kovista otteista.


Sana indignados suomennetaan yleensä suuttuneiksi. Se tarkoittaa kuitenkin jotain voimakkaampaa: sanaan liittyy myös eräänlainen voimaantuminen, alistumisen vastakohta. Indignoituminen on suuttumista hyvästä syystä, ja sellainen espanjalaisilla todella on.

Maassa on yli viisi miljoonaa työtöntä, eli työttömänä on 23 prosenttia maan väestöstä. Työttömien määrän ei suinkaan odoteta kääntyvän laskuun, vaan nousevan jopa kuuteen miljoonaan tämän vuoden aikana. Yli puolet nuorista on työttömiä.

Viime viikolla valtio otti osittain haltuunsa maan neljänneksi suurimman pankin Bankian, ja Espanjan kymmenvuotisten lainojen korko nousi yli kuuteen prosenttiin. Viime perjantaina julkaistu EU-komission ennuste odottaa maan pysyvän taantumassa vielä ensi vuodenkin, sillä budjettivaje ei pienene.


”Maani tilanne on todella huono”, sanoo Lontoossa asuva espanjalainen Amparo Aracil Pujalte. Hänen kiinteistöalalla työskentelevä äitinsä menetti työnsä heti kriisin iskettyä vuonna 2008. Myös täti ja tämän mies ovat työttöminä, ja isoäiti yrittää elättää heitä 500 euron eläkkeellään.

”Voit kuvitella, millaista se on. Minulla on kahdeksan serkkua, 19–27-vuotiaita, joista yhdellä on työpaikka. Hän on arkkitehti, ja arvaa paljonko hän tienaa? 600 euroa kuukaudessa.” Kasvilääketiedettä opiskeleva Amparo ei tiedä, meneekö valmistuttuaan takaisin Espanjaan, sillä menoja leikataan etenkin terveydenhuollon saralla.

Viime keväänä, kun mielenosoitukset alkoivat, Amparo sanoo toivoneensa, että olisi ollut Espanjassa: ”Itkin, kun katsoin uutisia. Ystäväni olivat siellä, ja se oli upeaa. Niin monenlaiset ihmiset tulivat kaduille.” Nyt hän kuitenkin uskoo liikkeeseen yhä vähemmän. ”Kunnioitan ihmisiä, jotka osoittavat mieltä. Se on tärkeintä, mutta niin kauan kuin kukaan ei tuo esiin vaihtoehtoa, muutos ei leviä tarpeeksi laajalle.”

Se, että sadattuhannet ihmiset ympäri maailmaa osoittavat mieltään muutoksen puolesta, on alku. Vuoden ikäisen indignados/Occupy-liikkeen seuraava tehtävä on tavoittaa yhä enemmän ihmisiä.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu