Hysteriaa & henkilöpalvontaa

Teksti Eekku Aromaa

Itse en uskalla enää puhua muusta kuin presidentinvaaleista.

Näinä aikoina tekisi mieli tarkkailla ulkopuolelta, että miten ihmeelliseltä performanssilta presidentinvaalit näyttävätkään. Facebookissa minulle näyttää siltä, että suurin osa suomalaisesta ympäristöstäni on ryhtynyt intomieliseksi Pekka Haaviston faniksi. Haavisto ratsastamassa yksisarvisella on ehkä pahinta, mihin olen törmännyt. Luultavasti en ole tämän mainosteon kohderyhmää, mutta hämmentävää se on, kerta kaikkiaan.

Osa kampanjasta näyttää hienolta, mutta on sittenkin vailla sisältöä siinä määrin, etten oikein tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Flash mob, jossa kannattajat pukeutuvat Pekka-naamareihin ja kuljeskelevat kaupungilla hämmentämässä ohikulkijoita. Tämä voi olla hyvä tapa muistuttaa, että vaalit pidetään nyt, ja olisi aika käydä äänestämässä. Samaan aikaan kuitenkin, sisältö jää puuttumaan. Sama ongelma näyttää vaivaavan myös pahvi-Saulia ja monia muita kampanjatekoja. Toisaalta, eivätpä taida äänestäjät olla niin kiinnostuneita sisällöistä. Toissa lauantaina ainoa ohikulkija, joka halusi keskustella kanssani presidentinvaaleista, kun olin jakamassa esitteitä kysyi, että leikkaakohan se Antonio Pekan tukan, kun se on niin hyvin leikattu.

Molempien ehdokkaiden tukiryhmissä on myös omat kampanjan kannalta päinvastaista työtä tekevät aktiivinsa. Paikallislehtiin eri puolilla maata on yritetty jättää mainoksia, joissa referoidaan Haaviston ja Niinistön ansioluetteloita hämärällä tavalla. Niissä Haaviston ansioista niputetaan suuri osa yhden hataran otsikon alle ja näin Niinistön ansiot saadaan näyttämään merkittävämmiltä. Joku lehti on tämän mainoksen julkaissutkin, mutta sen jälkeen julkaissut virheensä korjaamiseksi myös ehdokkaiden oikeat ansioluettelot ja pahoitellut tapahtunutta, aiheellisesti.

Myös kampanjoiden ulkopuolella koko presidenttikysymys näyttää tiivistyvän seksuaaliseen suuntautumiseen. Esimerkkinä tästä ehkä näiden vaalien hoopoin vaalikone.

Lopuksi välttämätön disclaimer. Äänestän Haavistoa, kampanjoin Haaviston puolesta varpaiden palelemisesta huolimatta ja toivon kovin, että Suomen seuraava presidentti olisi Pekka Haavisto. Syynä tähän pääasiallisesti hänen näkemyksensä esimerkiksi siitä, miten Suomen ulkopolitiikkaa tulisi hoitaa. Mutta, tämä hulluus, onko se tosiaan tarpeen? Varsinkin kun oikeastaan meidän pitäisi päästä eroon koko presidentti-instituutiosta ja päästä täyteen parlamentarismiin.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: