Aiempia presidentinvaaleja muistelemassa

Teksti Panu Raatikainen

Vanhat kaavat näyttävät olevan murtumassa.

Liiallisen vaalikuumeen hillitsemiseksi on rauhoittavaa välillä katsella hieman historiassa taakse päin.

Presidentinvaaleissa äänet ovat perinteisesti jo ensimmäisellä kierroksella alkaneet keskittyä suurten puolueiden ehdokkaille, ja keskisuurten ja pienten puolueiden – ja erityisesti vihreiden ja vasemmiston – ehdokkaiden kannatukset ovat useimmiten jääneet puolueen kannatusta pienemmiksi. Tämä näyttäisi nyt olevan muuttumassa…

Vuoden 2006 vaaleissa ilmiöksi noussut Timo Soini ei kuitenkaan saanut ensimmäisellä kierroksella enempää kuin 3,4 prosenttia äänistä, ja jäi täpärästi vihreiden Heidin Hautalan (3,5 prosenttia) taakse.

Vuoden 2000 vaaleissa Hautala sai 3,3 prosenttia. Vasemmistoliitollahan ei ollut kaksissa edellisissä vaaleissa lainkaan omaa ehdokasta, vaan se tuki jo ensimmäisellä kierroksella Halosta.

Vuoden 1994 presidentinvaaleissa Vasemmiston ehdokkaana oli Claes Andersson, joka keräsi 3,8 prosenttia. Vihreillä ei ollut omaa ehdokasta.

Ellei loppusuoralla tapahdu nyt aivan ihmeitä, sekä Haaviston että Arhinmäen kannatus tulee nyt olemaan aivan eri tasolla. Riippumatta siitä, kuka menee toiselle kierrokselle häviämään Niinistölle – ja se on minulle henkilökohtaisesti varsin toisarvoinen asia – Arhinmäki ja Haavisto ovat nyt joka tapauksessa tekemässä historiaa.

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu