Aasian tiikerin vihreät kalsarit

Teksti Salla Kärkkäinen

Etekö-Korean johto tukee ydinvoimaa & lämpökalsareita.

Japanin ydinvoimalaonnettomuudesta tuli kuluneeksi vuosi viime sunnuntaina. Onnettomuus käänsi suuren osan maailmasta ydinvoimaa vastaan, mutta Etelä-Korean ydinvoimamyönteisyyttä Fukushiman tuulet eivät muuttaneet. Säteilykantaman päässä Fukushimasta olevan Etelä-Korean suhtautuminen on hämmästyttänyt, sillä Japanin pamaus sai esimerkiksi Merkelin takin kääntymään Saksassa asti. Koreassa sen sijaan puhutaan ydinvoimarenessanssista.

Etelä-Korean ydinvoimabuumin takana on ollut kotimainen ja ulkomainen kysyntä. Etelä-Korea joutuu tuomaan jopa 97 prosenttia energiastaan. Etelä-Korean pyrkimys energiaomavaraisuuteen tarkoittaa sitä, että 14 suunnitellun lisäreaktorin, jotka nostavat reaktorien kokonaismäärän 35:een, turvin Etelä-Korea pystyisi tuottamaan 58 prosenttia tarvitsemastaan sähköstä vuoteen 2030 mennessä. Ydinvoimatutkimukseen ja -teknologiaan panostanut Etelä-Korea nousi yhdeksi maailman suurimmista ydinvoiman viejistä vuonna 2009, kun se teki 20 miljardin dollarin sopimuksen Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kanssa neljän ydinreaktorin rakentamisesta.

Presidentti Lee Myung-bakin Saenuri-puolue on laittanut ydinvoimaan niin paljon rahaa, ettei se halua enää peruuttaa. Vuoteen 2030 mennessä Etelä-Korea aikoo saavuttaa 30 prosentin markkinaosuuden maailman ydinvoimatuotannosta. Ydinvoimakysymyksestä on tullut vedenjakaja huhtikuun parlamenttivaaleihin. Pääoppositiopuolue Democratic United Party (DUP) on luvannut pysäyttää reaktorien rakentamisen, jos he saavat vaaleissa enemmistön.

Presidentti Lee Myung-bakin hallitus on toisenkin Etelä-Korean talouskehitystä määrittävän linjauksen takana. Vähäpäästöisestä vihreästä talouskasvusta tuli Etelä-Korean virallinen agenda vuonna 2008. Lista tavoitteista on vaikuttava: uusiutuvien energialähteiden osuus on tarkoitus nostaa 2,4 prosentista 6,1 prosenttiin, ja päästöjä aiotaan leikata 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Teollisuuden päästöjen leikkaamisen lisäksi Soul aikoo korvata kaikki autot, bussit ja taksit hybridi- ja sähköautoilla vuoteen 2020 mennessä.

Leen hallitus investoi 83,6 miljardia dollaria viisivuotiskaudelle uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkaiden tuotantotapojen luomiseen. Summa on yli 2 prosenttia Etelä-Korean bruttokansantuotteesta. Ylikansalliset tahot ovat noteeranneet Korean esimerkillisen panostuksen kestävään talouskasvuun. YK:n ympäristöjärjestö UNEP nosti Etelä-Korean maailmanlaajuisen vihreän kasvun keulakuvaksi vuonna 2009, ja World Economic Forum 2010 tituleerasi Etelä-Koreaa ”vihreäksi tiikeriksi”.

Vihreään kasvuun investoituja summia tuijottaessa voisi päätellä keskivertokorealaisen olevan hyvin ympäristötietoinen. Tähän päivään saakka suurin valtakunnallinen huoli on ollut kuitenkin huikeaan kiitoon 1960-luvulla lähteneen talouskasvun ylläpitäminen. Eteläkorealaiset äänestivät Lee Myung-bakia, koska hän lupasi talouskasvua. Eteläkorealaisen tuttavani mukaan vihreä vähäpäästöinen kasvustrategia, vai mikä se nyt oli, tuli Leen valinnan sivutuotteena.

Kollektiivisessa ja konfutselaisessa Etelä-Koreassa muutosvoima on yleensä nurinkurisesti kulkenut ylhäältä alaspäin. Kansalaiset ovat vasta totuttelemassa ekotekoihin ja vihreään ajatteluun, vaikka ne on ehditty kirjata lainsäädäntöön jo vuonna 2010 (Basic Act on Low Carbon) osana vihreää kasvua.

Neonvalomereen hukkuvia katuja kävellessä ei enää ihmetytä, miksi Etelä-Korea on energiasyöppö. Energiatalkoissa tulosten saaminen olisi helppoa, jos kaikki apteekkareista pastoreihin sammuttaisivat neonvalot julkisivuiltaan. Vihreää ilmapiiriä on vaikea tavoittaa muualta kuin poliittisesta retoriikasta.

Vihreän kasvun seremoniamestarina toiminut Lee Myung-bak on pyytänyt yrityksiä ja kansalaisia osallistumaan energiatalkoisiin. Viime marraskuussa presidentti esimerkillisesti kertoi vaihtaneensa alushousunsa epämukaviin lämpökalsareihin laskettuaan toimistonsa huonelämpötilaa. Leen vetoomus taisi toimia, koska kampean itseni joka aamu jäiseen luokkahuoneeseen lämpökerrasto päälläni. Rikas yksityisyliopisto nimittäin säästää sähkössä.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: