Ysillä yhteys Jumalaan

Teksti Kirsi Koivuporras

Sambiassa kristinusko on vahvasti läsnä.

”When I’m in trouble I dial 9.” Näin vakuutti pitkänhuiskea kaveri yleisölleen kadulla. Yhdeksän on koodi Jumalalle. Piruun saa yhteyden kuutosella.

Sambialaisista yli 80 prosenttia on kristittyjä. Uskonto tuntuu olevan sosiaalista, se on läsnä, se on vahvaa. Bussin ikkunaan teipattu Vapahtaja kärsii marttyyrikuolemaa ristillä. Krusifiksi pitää pahat henget loitolla ja antaa suojaa.

Välillä usko ylittää kaiken maallisen järjen, kuten nahkatakkinen saarnamies kadullamme julisti: ”Katsokaa Libyaa. Jos olet Jumalan lapsi, sinulla tulisi olla tarpeeksi voimaa kääntää luodit pois. Jumala suojelee sinua luodeilta, ne eivät voi tappaa sinua.”

Kysyin töissä kristinuskon roolista Sambiassa. Kollega aloitti ähkäisemällä. Hän kuuluu siihen väestönosaan, joka on saanut kristillisen kasvatuksen, mutta ei usko Jumalan kaikkivoipaisuuteen. Moni Sambiassa kuitenkin uskoo Jumalan johdatukseen tosissaan. Elämää maan päällä eletään ikuista paratiisia varten.

Kollega antoi esimerkin naapuristaan, joka käyttää tunteja päivästä Raamatun lukemiseen. Hän lintsaa töistä käydäkseen kirkossa monta kertaa viikossa. Lapset kasvavat tekemään samoin. Jumala menee kaiken edelle. Jos pöydässä ei ole ruokaa, se on Jumalan tahto.

Kollega totesi, että hänen mielestään uskonto on osaltaan este kehitykselle. Se ruokkii fatalismia.

Mielenkiintoista on aito usko. Se, että joku tosissaan uskoo, että Jumala auttaa läpäisemään päättökokeen, eikä siihen silloin tarvitse lukea. Epäonnistuminen on pirun tekosia. Ystävä, joka varoitti, että lukematta reputat varmasti, puhui paholaisen suulla. Tositarina, jonka kuulin.

Toisaalta asian voi nähdä niinkin, että ihmiset ovat vapaita. Usko Jumalan päätäntävaltaan vapauttaa heidät, antaa tavallaan pakotien ongelmista ja köyhyydestä. Ja Jumala rakastaa sinua, aina.

Bussi kääntyy kurvista. ”Kuuntelee Isää”, lukee takapeilissä.

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu