Vaalihulluus ja muita päteviä diagnooseja

Teksti Eekku Aromaa

Näissä vaaleissa on jotain erilaista.

Tunnustus. Olen paitsi ammattipasifisti, myös puolueen uskollinen soturi ja siksi olen viettänyt viime viikkoina vapaan aikani jakaen esitteitä ja kuunnellen sitä, mitä ihmisillä on kadulla sanottavanaan.

Aiemmin olen elänyt sellaisessa harhassa, että Suomessa ei juurikaan olisi ihmisiä, jotka eivät kannattaisi oikeusvaltiota tai sitä, että erilaisilla tavoilla ajattelevat voivat elää samassa yhteiskunnassa ja erilaisille maailmankatsomuksille ja aatteille on melkoisesti tilaa. Useinhan vaikkapa asevelvollisuudenkin perusteeksi kelpaa juuri se, että siinä sitten kaikenlaiset ihmiset (kaikenlaiset miehet, sanoja tarkoittaa tietysti) tapaavat toisiaan ja saavat kosketusta erilaisiin ihmisiin ja heidän ajatuksiinsa.

Lauantaina tapasin kuitenkin kadulla mukavanoloisen vanhemman rouvan. Hän asettui eteeni ja ilmoitti rauhallisesti mutta katse vihasta kylmänä, että kaikki vihreät pitäisi karkottaa maasta ja kaikki ruotsalaiset samoin (luullakseni hän tarkoitti tällä ruotsinkielisiä). Keskustelimme hetken ja hän toisti mielipiteensä useita kertoja, kyllä hän tosiaan on sitä mieltä, että minut ja muut vihreät pitäisi karkottaa maasta, kyllä silloin kun hän vielä oli töissä, hänen työpaikallaan oli niitä ruotsalaisia ja ne olivat niin ilkeitä ihmisiä, että koko porukan olisi parempi lähteä. En tyrmistykseltäni saanut kysyttyä häneltä, että ketkä kaikki hän olisi valmis lähettämään tästä maasta pois ja millä tapaa maa sitten muuttuisi paremmaksi. Kohteesta hänellä oli selvä käsitys, Afrikkaan me hänen mielestään kuuluisimme.

Näissä vaaleissa on jotain erilaista kuin muutamissa edellisissä, joita olen myös elänyt tiiviisti. Hauskana puolena pidän sitä, että kun istun kahviloissa, naapuripöydissä puhutaan politiikkaa. Viime perjantaina vaalibaarikierroksella monissa baareissa oli ehdokaspohdinta käynnissä tai sitten keskustelut koskivat, vielä parempaa, politiikan sisältöjä. Ikävä puoli on sitten juuri tuo kylmä viha. Olen tehnyt monet vaalit ja vaalikampanjointiin on tietenkin liittynyt myös päivystävänä mielenterveystoimistona ja roskakorina toiminen, ihmiset kun tulevat kertomaan mitä poliitikot ovat tehneet väärin tai syyttämään siitä, että olemme vain kahmimassa etuja (juu, palelevat varpaat ovat kyllä melkoinen etu). Tällaista kylmää vihaa en ole ennen kohdannut. Aiemmin myös toistensa kanssa kilpailevat ehdokkaat ovat poikkeuksetta suhtautuneet kanssakampanjoihin ystävällisesti, näiden kanssahan sitten vaalien jälkeen tehdään yhteistyötä. Nyt poikkeukset tuntuvat lisääntyneet, erityisesti vähemmän kokeneiden puolueiden joukossa. En arvosta maan tapaa korruption suhteen, arvostan maan tapaa, silloin jos sillä voidaan tarkoittaa hymyilemistä ja ystävällistä tervehdystä.

Lopuksi vielä mainostan vähän Sadankomitean, Rauhanliiton ja Reserviupseeriliiton vaalipaneelia. Siellä puhutaan siitä, mikä myös on näiden vaalien tärkeä teema, millaisia uudistuksia maanpuolustuksen suhteen pitää tulevalla vaalikaudella tehdä. Tulkaa kuuntelemaan!

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu