Vaalihulluudesta epätodellisuuteen

Teksti Eekku Aromaa

Kyllä, näissä vaaleissa oli jotain erilaista.

Tämä on kaunein ja ihanin kevät naismuistiin (vaikka ihmisen muisti tunnetusti ihanuudessa vähän lyhyt onkin). Tunnelmat ovat kuitenkin kovin ristiriitaiset. Kun katselen ulos, näen auringon ja sinisen taivaan. Kun kävelen kadulla, ihmiset näyttävät elävän ihaninta kevättä ja torilla tomaatit ovat punaisia ja narsissit keltaisia. Sitten kun luen uutisia, tulen aivan eri tunnelmiin. Jotenkin on vaikeata pitää ilahduttavana sitä, että eduskuntaan on nyt valittu joukko ihmisiä, joiden mielestä on ok sanoa, että ”muslimit täällä vaan hilluu” tai että kaikilla ei ole samaa ihmisarvoa ja muita samantapaisia asioita. Toivoa herättäviä asioitakin toki on, mutta ne ovat vähän ohuita. Palaan niihin lopuksi.

Kirjoitin kaksi viikkoa sitten siitä, että näissä vaaleissa on jotain erilaista. Ja kyllä, tämä osoittautui oikeaksi, vaikka vielä paljon on näkemättä. Arvioni mukaan nyt on parasta keskittyä esittämään oma roolinsa tässä teatterissa (jota tietenkin koko elämä aina on, ei ainoastaan nyt) niin hyvin kuin osaa ja muun aikaa istumaan mukavasti ja ehkä valmistamaan popkornia, jos se auttaa nauttimaan tästä teatterista mahdollisimman paljon. Syytä epätoivoon ei ole, ja vaikka olisikin, niin se ei tässä mitään auta.

Jatkossa kaikki ne asiat, joiden kanssa me rauhanjärjestöt teemme töitä, käsitellään perussuomalaisten puheenjohtamissa valiokunnissa. En tiedä, muuttuuko tilanne paljonkaan. Monien meistä kokemukset valiokunnissa asiantuntijana käymisestä ovat olleet vähintään kummallisia aikaisemminkin. Minulta on muun muassa kyselty nimeni alkuperää ja yleisyyttä paljon suuremmalla pieteetillä kuin näkemyksiämme aseistakieltäytyjien ihmisoikeustilanteesta. Eräille toisille pääsihteereille ja muistaakseni erään järjestön juristille oli sanottu, että ”taas näitä tyttöjä tuli tänne asiantuntijoiksi meille”. Siinä mielessä mikään ei siis näissä vaaleissa muuttunut, sillä jo aiemminkin oli sellaisia edustajia, jotka osasivat käyttäytyä ja sitten sellaisia, jotka eivät siihen näyttäneet niin kiinnittävän huomiota.

Lisäksi optimisti minussa ajattelee, että perussuomalaisten käsitykset sosiaaliturvasta ja tulonjaosta ovat kohtuullisen samansuuntaisia kuin omani. Josko me nyt saataisiin lisää rahaa terveydenhuoltoon ja vakavamieliseksi tavoitteeksi tuloerojen kaventaminen. Tuskin mikään lisäisi tämän yhteiskunnan turvallisuutta enempää. Ja tästä toivon, etten joudu vastuuseen, mutta sanon silläkin uhalla. Ostakoot pyssyjä armeijalle, vähemmän niistä on harmia kuin monista muista aseista tai aseista ihmisten kodeissa.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu