Sähköisesti varastettu identiteetti

Teksti Asso Zand

Vaalikampanja ja anti-kampanja

Viime syksynä Ruotsissa oli parlamentti- ja kunnallisvaalit. Kun aloitin vaalikampanjani, jotkut muut aloittivat anti-Asso –kampanjan.

Kesällä järjestetyssä vaalitilaisuudessa eras mies esittäytyi toimittajana. Hän tarjosi minulle tietotekniikkaan liittyvää apua. Vaikuttaa siltä, että hän oli suunnitellut asian huolellisesti etukäteen: hän halusi päästä käsiksi läppäriini. Se oli mukana, koska olimme järjestäneet niin, että tilaisuutta pystyi seuraamaan internetistä. Ehkä hän käpälöi konettani, kun huomioni oli kiinnittynyt muualle. Hän tarjoutui hakkeroimaan vihollisteni sähköposteja. ”Minä pystyn hakkeroimaan kenet tahansa”, hän kehuskeli. No, en todellakaan tarvitse sellaista apua.

Sen jälkeen olen kokenut internetissä vihaa, joka melkein ylittää mielikuvituksen rajat. Hakkeri varasti sähköisen identiteettini. Hän esti pääsyni omiin sähköposteihini. Menetin kaikki minulle tulleet viestit, ja kaikki tallentamani osoitteet. Sen sijaan ystäväni ja monet poliitikot alkoivat saada minun nimelläni lähetettyjä tietokoneviruksia, pornokuvia ja muuta sellaista. Useimmat heistä ymmärtävät tilanteen. Mutta jos kymmenen prosenttia häirikköviestien vastaanottajista todella pitää minua niiden lähettäjinä, silloin vahinko on tapahtunut.

Hakkerillani on viisi omaa nettisivua. Hän alkoi laittaa niille minusta manipuloituja kuvia ja valheita. Hän on käyttänyt kuvakollaaseissaan kaksitoistavuotiaan tyttäreni kuvia. Hän on julkaissut osoitteeni ja kirjoittanut valheita yksityiselämästäni. Hän jopa esti pääsyni omalle Facebook-sivulleni, mutta sain avattua sen uudestaan.

Tiedän hakkerini henkilöllisyyden. Hän tulee videokameran kanssa tilaisuuksiin, joissa puhun. Hän kuvaa minua hyvin läheltä odottaen, että hermostun ja teen jonkun virheen. Hän saisi hyvän otoksen YouTubeen laitettavaksi.

Tein ensimmäisen rikosilmoituksen elokuussa 2010. Ruotsissa syyttäjä käsittelee rikosilmoitukset. Syyttäjävirasto on päättänyt kuusi kertaa, että aihetta rikostutkintaan ei ole. Teen kohta seitsemännen rikosilmoituksen. Olen päättänyt ottaa poliisiin yhteyttä joka kerta, kun hakkeri laittaa nettiin valheita minusta. Olen pyytänyt apua Varmlandin maakäräjiltä, Karlstadin kaupungilta ja omalta puolueeltani, Ympäristöpuolueelta. Ainoa asia, jonka tähän mennessä olen saanut, on hälyytyslaite. Maakäräjät ei auta ollenkaan, neuvottelut Karlstadin kaupungin kanssa jatkuvat.

Hakkerini tekee harrastelijamaisia kuvamanipulaatioita. Hän kääntää väitteensä netissä olevilla käännösohjelmilla, joiden kieli on tosi huonoa. Useimmat ihmiset vain nauravat niille. Mutta kaikki eivät ole tottuneet arvioimaan mediaa kriittisesti. Ja nettiä voi seurata kaikkialla maailmassa. Hakkerin ja hänen taustajärjestönsä tavoite on tietysti saada minut lopettamaan poliittinen toimintani. Poliitikkoon internetissä kohdistuva hyökkäys on hyökkäys demokratiaa vastaan. Tätä Ruotsin viranomaiset eivät tunnu ymmärtävän, kun he antavat tämän jatkua.

Uusi sosiaalinen media on hyvä demokratian kannalta, mutta sitä voidaan käyttää myös paholaisen töihin. On hälyyttävää, että ruotsalainen syyttäjä voi päättää, mikä on tärkeää maamme demokratian kannalta. Vaikuttaa siltä, että hakkerointi on sallittua. Pommien heittäminen kaupungilla on kiellettyä. Mutta internetissä pommien heittäminen on sallittua, ja heittäjä saa piiloutua nimettömyyteen. Sehän on eräänlaista terrorismia. Facebookissa ei pitäisi käyttää nimettömiä sivuja. Se on vastoin Facebook –ideologiaa.

Minulla on yhä enemmän ystäviä kuin vihollisia. Monet kurdit uskovat, että hakkeri tekee yhteistyötä Säpon (Säkerhetspolisen, Turvallisuuspoliisi) kanssa, siksi poliisi ei puutu hänen toimintaansa.

Käännös: Kristiina Koivunen

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: