Rutto vai kolera?

Teksti Panu Raatikainen

No niin, jaetaan sitten ne salkut.

Ennustaminen on vaikeaa – varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Koska asialla spekuloidaan joka tapauksessa kaikkialla, esitän minäkin omasta puolestani kieltämättä varsin villin heiton: saatammepa vielä nähdä senkin ihmeen, että vasemmistoliitto on kokoomuksen kanssa samassa hallituksessa. Kuinka tämä olisi mahdollista?

Näyttää jo aika selvältä, että hallitusneuvottelut lähtevät liikkeelle sinipuna-rungosta (kok, SDP). Koska keskusta ja vihreät ovat jo ilmoittautuneet oppositioon, vaihtoehtoja on sen jälkeen oikeastaan vain kaksi: kolmen suuren hallitus (kok, SDP, PerSu) tai epäpyhä liitto vasemmiston kanssa RKP:lla täydennettynä. Edellisessä tapauksessa toteutuisi sellainenkin harvinaisuus, että RKP jäisi oppositioon. Kristilliset ovat liian pieni ryhmä merkitsemään mitään tässä kuviossa. Ilman demareita kokoomus ja persut eivät saa riittäävää enemmistöä, ja kokoomusta yhteistyö demareiden kanssa kiiinnostaa joka tapauksessa selvästi enemmän kuin persujen kanssa.

Jos persuille olisi haluttu antaa kuoleman syleily hallitusvastuun avulla, se olisi pitänyt tehdä aikaisemmin; nyt puolue on jo aivan liian suuri. Kolmen suuren kuviossa persuille pitäisi antaa viisi-kuusi ministeripaikkaa, mukana mahdollisesti joko valtiovarainministerin tai ulkoministerin salkku. Ajatus on absurdi. Soinin kanssa voisi ehkä vielä tulla toimeen, mutta kyllä kokoomus ja demarit varmasti katselevat ihmeissään tuota loppua laumaa: kenet sieltä voisi päästää ministeriksi? Miten sellainen hallitus toimisi? Voitaisiinko luottaa, että persuryhmä äänestää tiukoissa paikoissa yhtenäisenä hallituksen puolella? Pysyykö eduskuntaryhmä ylipäänsä kasassa neljää vuotta, vai hajoaako se erilaisiin klikkeihin?

Jyrki Kataisesta on nyt kovaa vauhtia tulossa pääministeri. Mutta haluaako hän jäädä historiaan persuilevan sirkuksen vetäjänä? Jopa kompromissi vasemmiston kanssa saattaa tuntua houkuttelevammalta. On selvä riski, että persujen kanssa muodostettu hallitus kaatuisi ennen aikojaan. Ja vaikka persuja usein luonnehditaan oikeistopuolueeksi, sen populistiset linjaukset talous- ja sosiaalipolitiikassa tulevat itse asiassa aika lähelle vasemmistolaisia näkemyksiä. On epäselvää, saisiko kokoomus näissä asioissa tahtonsa yhtään sen paremmin läpi kuin hallituksessa vasemmiston kanssa.

Jälkimmäisessä vaihtoehdossa (kok, SDP, vas, RKP) kokoomuksen painoarvo olisi kuitenkin hieman suurempi: vasemmistoliitolle oletettavasti riittäisi pari ministerinsalkkua; Arhinmäki on ilmaissut kiinnostuksensa opetusministerin pestiin. Entäpä ne asiakysymykset: Eikö vasemmistoliitto ole esittänyt varsin tiukat ehdot hallitukseen menemiselle? Kyllä on, mutta niin on SDP:kin! Ja kynnyskysymykset ovat aika lailla samoja. Eikä kokoomus kerta kaikkiaan pysty muodostamaan hallitusta ilman SDP:tä. Paljon riippuu nyt siitä, kuinka jämäkästi demarit pitävät kiinni oppositiossa muotoillusta linjastaan. Jos pitävät, ovi on raollaan myös vasemmistoliitolle ilman periaatteiden kohtuutonta myymistä. Jutta Urpilaisella ja kumppaneilla on nyt hallitusneuvotteluissa tuhannen taalan paikka todella vaikuttaa Suomessa tulevaisuudessa harjoitettavan politiikan suuntaan.

Mitä tahansa voi tapahtua. Mutta asetelma on nyt tämä, ja muun muassa edellä mainittuja asioita varmasti pohditaan ankarasti. Ruotsalaisen iltapäivälehden Expressenin mukaan Kataisen on nyt valittava ruton ja koleran välillä. Voi hyvin olla, että hän ottaa mieluummin koleran.

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu