Pankkien valta puhuttaa taas

Teksti Fanny Malinen

Barclays teki miljardien tuloksen & maksoi prosentin veroja.

Maassa, jossa tärkein poliittinen puheenaihe on talous, ovat pankit taas tapetilla. Eikä niistä puhuta turhaan. Ensimmäisenä suurista brittipankeista vuoden 2010 tuloksensa julkisti viime tiistaina Barclays. Yli kuuden miljardin punnan liikevoitto oli lähes kolmanneksen enemmän kuin edellisenä vuonna ja sen verran odotettua parempi, että pankin osake nousi yli viisi prosenttia. Muutamaa päivää myöhemmin pankki joutui kuitenkin myöntämään maksaneensa vain 113 miljoonaa veroja vuonna 2009. Tämä on prosentti pankin koko liikevoitosta, kun yritysveroaste Britanniassa on 28 prosenttia. Barclaysilla, kuten muillakin suurilla pankkikonserneilla, on tytäryhtiöitä lukuisissa maissa ja ne tekevät suuren osan voitoistaan alemman verotuksen maissa.

Tuloksen yhteydessä Barclays julkisti myös tiedon palkkakustannuksista, jotka vuonna 2010 nousivat viidenneksen edellisvuodesta. Lähes kolmannes, 3,5 miljardia 11,9 miljardista, maksettiin bonuksina. Finanssikriisin jälkeen tehtyjen säädösten mukaan bonukset kuitenkin maksetaan enintään puoliksi rahana, vasta kolmen vuoden päästä ja vain jos pankilla vielä silloin on tarpeeksi pääomaa.

Barclaysin toimitusjohtajaksi tuli vuoden alussa yhdysvaltalainen kasinopankkiiri Bob Diamond. Hän on kommentoinut julkisesti pitävänsä brittien suhtautumista bonuksiin kummallisena, haluaa palauttaa kaupallisuuden Lontoon Cityyn ja olla vakavasti otettava kilpailija maailmanluokan pankeille kuten Goldman Sachsille ja JP Morganille. Diamond on herättänyt närää myös sanomalla, että anteeksipyyntöjen aika on pankeilta ohi. Johtajan itsensä vuosipalkka yltää 1,35 miljoonaan puntaan – lisäksi tulevat jopa yhdeksän miljoonan bonukset, joita johtaja itse pitää ”vastuullisina”.

On toki totta, että toisin kuin Royal Bank of Scotlandin tai Lloydsin, ei Barclaysin koskaan tarvinnut suoraan turvautua valtion tukeen. Talouden vakauttamistoimista hyötyi kuitenkin koko finanssisektori, ja siihen pumpatut rahamäärät ovat välttämättä pois muualta. Hallitus paikkaa talouden alijäämää massiivisilla julkisen sektorin leikkauksilla. Arvonlisävero nousi vuodenvaihteessa 2,5 prosenttiyksiköllä, ja muutkin toimet iskevät köyhimpiin kovimmin. Tähän ilmapiiriin eivät miljoonapalkkiot istu: marraskuisen gallupin mukaan 85 prosenttia briteistä on sitä mieltä, että toimitusjohtajien pitäisi saada vähemmän palkkaa.

Poliitikot ovat kuitenkin hampaattomia bonuskulttuurin edessä. Vaikka pankkien pelastamiseen pari vuotta sitten käytetty summa ylsi jopa kolmetoistanumeroiseksi, on finanssimaailman muisti yhtä lyhyt kuin sen voitontavoittelun aikaväli. Pääministeri Cameron vakuuttaa hallituksensa vetävän tiukkaa linjaa etenkin osin julkisessa omistuksessa olevia pankkeja kohtaan, mutta sanoo myös ettei voi olla sodassa finanssisektoria vastaan, jos haluaa säilyttää tämän kilpailukyvyn. Helmikuun alussa hallitus ilmoitti nostavansa pankeilta perimänsä verosumman 2,5 miljardiin puntaan, mikä on 800 miljoonaa enemmän kuin alkuperäisessä budjetissa oli suunniteltu. Valtion budjettialijäämän noustua loppuvuodesta 23,3 miljardiin on veronkorotus enemmän symbolinen ele.

Ei ole mikään ihme, että hallitus ei ole pankeille tarpeeksi tiukka: yli puolet, 11,4 miljoonaa puntaa, konservatiivipuolueen rahoituksesta tulee Citystä. Vielä ennen vaaleja sekä nykyinen valtiovarainministeri George Osborne, konservatiivi, että kauppa- ja innovaatioministeri Vince Cable, liberaalidemokraatti, pitivät pankkialan bonuksia mahdottomina hyväksyä. Finanssisektori taitaa kuitenkin olla liian suuri, että sen toimia voisi olla hyväksymättä.

Kommentoi Facebookissa
Educa 2019
Helsinki liikkuu